Kissan elämää

Jou 9. 2008 - taavetti

Meidän tällä viikolla tuotu pieni pallero on ollut veikeä leikkikaveri, joka juoksentelee pienellä lattiallamme pitkin, poikin, ylös ja alas. Se on vielä mainio seuranpitäjä, onneksi oppinut sisäsiistiksi jo emonsa hoidon aikana. Saa nähdä miten se tulevaisuudessa liikkuu tässä neljän rivitalon ryhmässä. Luultavasti tulee saamaan hoitajia, sillä tiettävästi tässä ei ole nykyisin kissaa kellään. Kun tulimme tähän pihapiiriin, oli talonmiehellä valkovoittoinen, mukava kissa, mutta oikeastaan se käytännössä oli kaikkien yhteinen. Monet sitä vuorollaan ruokkivat, se saattoi viivähtää milloin kenenkin asunnossa, eniten tietysti talonmiehen huoneistossa, vaikkanenimmät ajat oleikikin ulkona.
Kysyin kerran talonmieheltä, mistä hän on kissan tuonut. Se oli kuulemmakävellyt itse tietä myöten ja asettunut taloksi. Saattoi olla jonkun kesäkissa, joka syksyn tuotua oli jääänyt maalle. Kovin se oli kesy ja antoi paijata itseään, mutta saattoi kohta puikahtaa pakoon, kun harkitsi se ajan koittaneen. Siitä päätellen meidänkin kissalla tulisi olemaan hoitajia ja ruokkijoita. Ruokaa tässä on muutenkin, hiiriä ja ilmeisesti myyriä liikuskelee asunnoissa, vaikka tässä en ole niitä havainnut. Ensimmäisessä pienemmässä asunnossa sen sijaan jyrsimistä kuului usein varsinkin öisin.

Jou 5. 2008 - taavetti

Kävin eilen illalla kokouksessa. Olin vähällä unohtaa ajankohdan, mutta onneksi kaveri soitti kysyen, olenko aikeissa lähteä sinne. Kun aikaa lähtöön oli toista tuntia, ei ollut vaikeaa ratkaista myönteistä päätöstä. Niin pääsin mukaan antoisaksi muodostuneeseen kokoukseen, jonka sisältöä en aio tässä selostaa. Vaimo oli tyttären mukana lähikaupungissa, ennen lähtöä varmistin, että hänellä on avain asuntoon mukanaan.
Palatessani kotiin hämmästyin tuulikaapissa, nähtyäni kissanhiekkalaatikon. Ensin säikähdin menneeni naapuriin, koska ovikin oli avoinna, eikä avainta tarvinnut käyttää. Vaimo seisoi kuitenkin keittiön oven vieressä, joten pääsin hämmästelemään, että mitä täällä oikein on tapahtunut. Laatikko tuulikaapissa ei voi olla mitään kukkia varten, eikä siinä mitään kukkamultaa voi olla. Mähdollisesti hiekoitus sepeliä, ei kai niillä niin suuria eroja ulkonäöltä ole. Kysymällähän se selviää, ja sainkin vastauksen. Kaupungin marketin seinällä olivat nähneet ilmoituksen kissan pennuista, toisistaan tietämättä vaimoni ja tyttäreni olivat poimineet puhelimen numeron mukaansa.
Soitto otettuun numeroon ja selvisi, että vaikka ilmoitus oli kaupungin marketin seinällä, kissat ovat omalla kylällämme, parin kilometrin päässä meiltä. Taisi kissanhiekka ja mahdollisesti muutakin lähteä mukaan siitä marketista, mutta kissan nouto molemmille tuotti ilon niiden entiselle emännälle, sillä täällä maalla ei aina ole helppoa saada uutta omistajaa kissan pennuille. Nyt sieltä lähtivät kuitenkin viimeiset ylimääräiset, kun sekä meille että tyttären mukaan lähti pentu. Saa nähdä miten se sopeutuu meidän pienehköön asuntoomme, jossa ulkona liikkumiselle on rajoituksia. Aralta ainakin vaikuttaa, en ole vielä saanut pentua nähdäkseni.

Kissa tottui asuntoomme, mutta ei tainnut tottua ulos. Keväällä käytimme sitä pihassa muutamina päivinä, eräänä päivänä se ei palannut. Oletimme sen jääneen auton alle tai  karanneen, kun sitä ei löytynyt kuolleenakaan, päättelin joutuneen jonkin pedon saaliiksi. Sääli ja ikävä tuli mukavaa kissaa.

Toope

Tou 29. 2009 - taavetti

Nimeni on Toope, olen viihtynyt hyvin hoitajieni hoivissa koko pitkän ja kylmän talven, mutta kevään tultua, toukokuun puolivälissä minuun iski seikkailunhalu ja lähdin katsomaan Muurasjärven kylää hiukan laajemmin. Olen kasvanut kuvaamisen jälkeen jo isoksi kissaksi, ja huhtikuun lopulla kävin elämäni ainoalla eläinlääkärikeikalla, joka minua harmittaa melkoisesti. Siitä huolimatta kaipaan hoitajiani ja varmaan hekin kaipaavat minua. Jos satut kohtaamaan minut jossakin, voisitko viedä minut Muurasjärven Eläketalolle tai soittaa numeroon 040 528 60 43 ja kertoa mistä minut voi noutaa.

Voit kertoa myös sähköpostilla: pakkula@gmail.com