Muistoja ruisriihestä

Mar 16. 2008 taavetti

Ennen puintia rukiit tietysti leikattiin pellolla. Äitini muisti lapsuudestaan leikkaamisen sirpillä, mutta isä oli opetellut niittämään viikatteella myötälakoon, leikkaamattoman rukiin päälle. Siitä niitetty vilja kerättiin käsin lyhteiksi, jotka sidottiin ja kuhiloitiin. Isän kuoleman jälkeen opin Pekkarilassa menetelmän, jossa niitto tapahtui pois jäävästä kasvustosta, karholle eli laasille, josta lyhteet koottiin haravalla. Menetelmän etu oli siinä, että niittäjä ei ollut riippuvainen lyhteiden kokoajan nopeudesta, vaan saattoi niittää pitkällekin eteenpäin, ja lyhteet voi koota sitä mukaa, kuin aika ja työvoima sen salli.
Kootut lyhteet sidottiin ja aseteltiin eräänlaiselle letille kuivamaan, jos sää sen suinkin salli. Lopulta lyhteet kuitenkin kuhiloitiin, joskus sateen uhatessa saattoi kiire yllättää, jos oli paljon kuhilointia odottavia lyhteitä. Meillä kuhiloinnissa asetettiin aluksi yksi lyhde keskelle ja taitettiin sen tähkät maata kohti. Sitten kaksi lyhdettä toisiaan vastaan, viljan tähkäpää taitettiin taas alaspäin. Sitten kaksi lyhdettä poikittain ensimmäisiin nähden, väleihin taas kaksi jokaiseen väliin siten, että lopulta kuhilaassa oli 11 lyhdettä. Lopuksi nostettiin keskeltä taitettu suuri lyhde hatuksi kuhilaalle. Tähkistä pyrittiin mahdollisimman paljon saamaan siten, että ne riippuivat maan suuntaan. Sillä tavoin pyrittiin minimoimaan tähkiin pääsevän veden määrää, kun se myötäsukaisesti valui tähkän ohi.
Oli toinenkin kuhilointimenetelmä, jossa kuhilas aloitettiin kolmella lyhteellä. Meillä sitä vain kokeiltiin, mutta ei se vallitsevaksi muodostunut.
En muista, mistä kautta isä ajoi puitavat rukiit Kivilahteen. Tie Kainulaisen pihan kautta, Hyppösen rajaa pitkin ja kanavan poikki Niemen pihaan oli huonokuntoinen, mutta taisi siitä juuri ja juuri hevosella kuorman kanssa päästä. Suurta kuormaa sille tielle ei kuitenkaan uskaltanut tehdä, sillä kärryjen kallistellessa ylimmät viljalyhteet olisivat pudonneet maahan, eikä epätasainen, osin pehmeä tie ollut helppoa hevosen vetää suurta kuormaa. Eipä kuitenkaan tarvinnut montakaan ylimääräistä reissua viedä pienehköjen kuormien vuoksi, vaikka niiden luku on jäänyt muistiin merkitsemättä. Perjantain iltapäivän aikana viljat ajettiin järven ympäri, ja lauantain aamuna pääsimme ahtamaan niitä riihen parsille.
Ahtaminen tehtiin siten, että ojensin lyhteen kerrallaan isälle, joka riihen oven yläpuolelle aseteltujen puiden, eli partaiden tai parsien, molempia sanoja käytettiin, asetti lyhteet pystyyn tyvi alas partaan päälle, tähkäpuolen asettuessa kohti riihen kattoa, lämpimimpään paikkaan. Kun rukiit oli ahdettu, meidän murteessa ‘ahettu,’ voitiin sytyttää tuli riihen kiukaaseen ja alkoi riihen lämmitys. Riihtä lämmitettiin lauantain ajan, ehkä sunnuntaina käytiin polttamassa parit pesälliset puita. Vielä maanantaina jatkettiin lämmitystä, tiistaiksi olivat rukiit tarpeeksi kuivaneita, että sen päivän aikana saatoimme isän kanssa hoitaa varsinaisen puinnin.
Tiistain aamulla varhain soudimme isän kanssa veneellä Kivilahden rantaan, lähtiessä sovimme äidin kanssa, että kun ruoka on valmis, äiti asettaa lakanan pihapihlajamme oksalle. Sitä seuraamalla tiedämme lähteä sopivaan aikaan syömään ja lepotauolle, ja siitä tulikin syy vilkaista tavan takaa järven yli kotimme pihaa kohti.Isä pudotti kasan lyhteitä ja opasti minua asettamaan ne riviin tähkät samaan suuntaan. Ennen asettelua lyötiin lyhteen tähkäpäätä riihen seinään muutaman kerran, jolloin siitä putosivat suurimmat jyvät seinän viereen. Isä kertoi, että ennen siitä otettiin siemenet uuteen kylvökseen. Toinen lyhderivi ladottiin ensimmäistä vastaan siten, että molempien rivien tähkät tulivat päällekkäin. Varsinainen puinti tehtiin varstoilla hakaten lyhteitä enimmäkseen tähkien kohdalla. Varstassa on alhaalla puinen alle metrin mittainen puu, joka pyörähtää varren alapäässä puinnin tahtiin. Varsi on vajaan kahden metrin mittainen pyöreä käteen sopiva keppi, varren alapäähän koverrettu rengaslovi, johon on sidottu nahkasuikaleesta tehty luja sidos, joka pyörähtää lovessa sitä mukaa, kuin puija sitä pyörittää. Puinnin teimme parina siten, että toisen lyödessä tähkiin, toinen nosti varstan ylös vauhtia ottaakseen, ja kun hän pääsi lyöntivaiheeseen, oli toinen jo nostanut varstansa uutta vauhtia ottaakseen. Näin puinti sujui tehokkaasti, ja järjestyksessä siirryttiin vähä vähältä eteenpäin, kunnes koko lyhderivi oli puitu ja päästiin puisteluvaiheeseen. Olkien puistelussa ravisteltiin irronneet jyvät oljista riihen lattialle ja oljet siirrettiin toiseen kohtaan jälkipuintia odottamaan. Välillä lattialle muodostunutta jyväkasaa koottiin lapiolla, tarvittaessa siirrettiin kasa sivummalle viskuukonetta odottamaan. Ennen viskuukoneita viskaaminen oli hoidettu heittämällä ruumenten ja jyvien seosta lapiolla kohti riihen seinää, jolloin raskaat jyvät lensivät seinään asti, keveiden ruumenten jäädessä välille, josta ne saatettiin koota ruumenvarastoon. Viskuukone on ikään kuin puimakone ilman puintipäätä, siinä on siis vain puhallin, joka pyörii käsin pyöritettävän veivin avulla, mutta saa lisää vauhtia pyörästön välityksellä. Alkeellisella seulastolla ohjataan seosta, ettei se putoa aivan suoraan lattialle, vaan antaa puhallukselle aikaa ohjata ruumenet ulos laitteesta, kun jyvät putoavat koneen alle laatikkoon korjattavaksi siitä säkkiin. Näin tulivat jyvät erotetuiksi ruumenista, eli akanoista, oljista saatiin mainiota patjan täytettä. Oli suuri ilo uinahtaa uusilla pitkillä oljilla täytetylle patjalle, uni maistui siinä mainiolta.
Alla on lehdestä skannattu kuva rukiin puinnista.