perjantai 18. lokakuuta 2013

Muinais- Päijänteestä


Otanpa tänne talteen sen, mitä kirjoitin eräälle keskustelusivulle otsikossa mainitusta aiheesta. Myöhemmin saatan täydentää kirjoittamaani tänne.
Oman kotisivuni katsojia tutkiessani löysin Googlen kautta tänne ja tähän aiheeseen. Koska asun lähellä Muinais-Päijänteen pohjoisrantaa ja olen syntynyt vielä lähempänä pohjoista laskujokea, aihe kiinnostaa ja se kiinnostus pani rekisteröitymään ja vastaamaan tähän. Luin keskustelun läpi ja rekisteröidyin päästäkseni kertomaan omia ajatuksiani. En ota suoraa kantaa meteoriittien mahdollisuuteen, mutta jos se on totta, sen pitäisi näkyä tiettyinä sulan kiven muodostumina ainakin alueen laidoilla.

Jatkan 29.3.2009
Edessäni on leike Keskisuomalainen nimisestä lehdestä. Leike on päivätty 14.6.1987 ja siinä kerrotaan Fil.lis.  Olli Juhani Ristaniemen väitöskirjasta. Kirjoitan tähän muutamia tietoja artikkelista, jotka pohjautuvat väitöskirjan tietoihin.
Tutkimuksessa on tarkasteltu muinaisen Itämeren ja Päijänteen veden pinnan muutoksia Keski-Suomessa viimeisen jääkauden jälkeen. Tutkimusmenetelminä ovat olleet muinaisrantamittaukset ja radiohiiliajoitukset, sekä siitepöly- ja piilevä -analyysit.
Useiden Keski-Suomen harjujen ja mäkien rinteillä tavataan kolme muinaisrantavyöhykettä. Nämä vyöhykkeet edustavat korkeinta rantaa, Ancylus rajaa ja Muinais-Päijännettä. Ne ovat erinomaisesti kehittyneitä ja usein vallitsevia maisemaelementtejä. Näitä rantatasoja ovat mm. deltat, törmät, huuhtoutumisrajat ja kivivyöt. Muinaisrannat ovat syntyneet, kun veden pinta on pysynyt jonkin aikaa samalla tasolla. Korkeimman rannan havaintojen perusteella on seurattu jään reunan vetäytymistä Keski-Suomesta noin 10000 -9400 vuotta sitten.
Korkein ranta on nimensä mukaisesti ylinnä, se on syntynyt heti jäätikön reunan vetäydyttyä. Nykyisen Päijänteen alueella ja siitä pohjoiseen oli Jämsän -Laukaan jäätikkölahti. Ancalysjärven tasolla vesi oli noin 9400 -8000 vuotta sitten. Sen jälkeen veden pinta aleni nopeasti, kunnes alkoi kohota uudelleen Keiteleen ja Päijänteen alueilla noin 8900 vuotta sitten ja niitä pohjoisempana Koliman piirissä noin 8300 vuotta sitten. Se johtui siitä, että maan kohoaminen on nopeampaa Keski-Suomen pohjoisosissa kuin etelämpänä. Vesi pakkaantui siitä syystä etelään, kunnes Heinolan harju murtui noin 6000 vuotta sitten.
Ennen sitä olivat Muinais-Päijänne ja samankaltainen Muinais-Saimaa muutaman sadan vuoden samalla tasolla, ja niiden vedet virtasivat myöhemmin Kotajoeksi nimettyä uomaa pitkin Pohjanlahden suuntaan. Uoman´suunta noudattelee nykyisiä Kotaojan, Hinkuanjoen ja Kalajoen suuntaa. Tiettävästi myös nykyisen Lohijoen kautta on ollut purkautumistie, siellä on vieläkin nähtävissä joen eri korkuisia entisiä rantoja. Nykyinen Lohijoki on vain pieni liru suuremman uoman syvimmässä osassa.
Muinais-Saimaan ja Muinais-Päijänteen ollessa yhtenä järvenä, olisi veneellä päässyt Heinolan seudulta Pihtiputaalle ja täältä edelleen Pielaveden kautta Lappeenrannan seuduille. Kärnänkoski viitasaarella on kokenut veden virtauksen milloin etelään, kohta pohjoiseen ja nykyisin taas etelään.
……………………………………………………………..
Mitä tulee korkeisiin maastokohtiin, on ehdottomasti eroteltavaa selvät kivimuodostelmat, kuten kalliot ja vuoret, jotka ovat todella vanhaa ainesta. Ne ovat joko vulkaanista, tai merien pohjissa kivettynyttä ainesta, joka on maan mullistuksissa noussut korkeuksiin ja sen jälkeen aikojen saatossa rapautunut. Saattaa olla muitakin kallioiden muodostumisen mekanismeja, mutta ohitettakoon ne tässä yhteydessä.
Vanhoja ovat enimmät hiekkaharjutkin, mutta ehdottomasti paljon nuorempia, kuin uusimmatkaan vuoret ja kalliot. Kumma kyllä matalimmat kalliot taitavat olla vanhinta ainesta, ne ovat vain ehtineet rapautua mataliksi.
Alussa mainitussa keskustelussa on tyystin jäänyt sivuun yksi ilmiö, joka tukee jääkausiteoriaa. Sama ilmiö selittää myös Muinais-Päijänteen, Muinais-Saimaan ja monien muiden järvien ja merien vaihtelut. Ilmiö on vieläkin jatkuva maan kohoaminen, kohoaminen siten, että länsirannikolla kohoaa nopeammin, kuin täällä keskisessä Suomessa, kun taas etelässä kohoaa vielä hitaammin. Eri aikaiset maan kohoamisen  vaiheet ovat aiheuttaneet vedenpinnan vaihteluita siellä ja täällä. Kävisi kovin pitkäksi tähän muistella kaikkia tiedossa olevia vaiheita, mutta jossakin vaiheessa Viitasaaren Kärnän seudulla on ollut melkoinen koskivirtaus etelästä pohjoiseen, siis eri suuntaan kuin nykyisin. Välillä se on ollut selkeänä järvenä, josta vain korkeimmat maaston huiput ovat näkyneet pinnalle. Nykyinen Suomenselän kivivoittoinen harjanne on muodostanut lujan esteen altaan länsi ja pohjoisrannoilla. Alavin kohta oli Pihtiputaan ja Haapajärven välissä, josta oletettu uoma laski nykyisen Kalajoen suuntaa Pohjanlahteen. Haapajärven- Suolahden rautatien linjaus on ohjautunut uoman syvimmän kohdan kautta. Maaston korkeuskäyrien ja muinaisrantojen perusteella olen arvioinut, että lasku-uoma on saattanut olla useita (1,5- 3) kilometriä leveä, kaiken lisäksi siinä on nykyisellään melkoisesti laskuakin, niin on saattanut olla kaikkien aikojen suurin koski maassamme.

Kun maa kohosi täällä pohjoispäässä nopeammin kuin etelässä, lopulta paine nousi Kalkkisten seudulla niin valtavaksi, että harjanne siellä murtui. Tekisi mieli käydä katsomassa, onko Kalkkisissa harjanne kuinka kovaa. Jos se on hiekkaa tai muuta pehmeää maata, nopea murtuminen on hyvin selitettävissä, jos se on kalliota, on täytynyt löytyä sopivia onkaloita tai pehmeitä kohtia veden virrata. Kun murtuma on kerran syntynyt, sen jälkeen veden paine on pitänyt huolen jatkosta. Olisi kiinnostavaa nähdä syöksy kauempaa, mutta ei olisi mitenkään huvittavaa olla itse veden vuolaassa virrassa hukkumassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti