Räntäpäivän kävelyllä

Päivällä kävin kävelyllä vaikka hiukan liukasta olikin. pari kertaa luiskahdin, molemmilla kerroilla nousin omin avuin kuten ennenkin. Kävelin maisemissa joissa lienen joskus kulkenut, mutta oli opettavaa tarkastella niitä kävelyvauhdissa lähietäisyydellä. Siinä havaitsin sellaista muinaisrantaa, jollaiseen en ole täällä ennen saanut havaintoa. Rannan iästä en osaa nyt edes arvailla, täytyy joskus tutkia topografikartan korkeuskäyriä. Niiden avulla ikää voi alkaa arvailemaan, varmaan sen joku jo tietääkin, jos muistaisin kysyä.
 Kammolanlahden rannalta kävelin Jämsin ohitse, saavuin Pohjoisniemeen, jonka vähälumisia polkuja kiertelin aikani ja vasta palatessa havaitsin ne suuret kivijonot mäen syrjässä. Mennessä tarkkailin pääasiassa järveä ja sen rantoja.

 Liukasta oli tiellä ja sentin verran nuoskaa lunta jään pinnalla. Kahdesti luiskahdin nurin, omin voimin pääsin nousemaan kuten ennenkin olen päässyt.

Eläkeläisiä Sievissä

Tiistaina oli hyvä päivä, pääsimme Sieviin vanhusten jouluaterialle ja alueelliseen joulujuhlaan. Kallion leirikeskuksen tukialueen vanhuksille järjestetyssä tilaisuudessa oli väkeä suuren salin täydeltä. Erinomaisen aterian jälkeen tilaisuus jatkui juhlalla, jossa tervetulotoivotusten jälkeen Tapan Kirsilä palveli meitä Jumalan sanalla. Loppuosalla saimme seurata eri tavoin vaihtelevaa ohjelmaa, oli hauskaa ja oli vakavaakin. Kesken kaiken kävi joulupukin muori piristämässä ja verryttelyttämässä istuessa puutuneita jäseniämme. Kiitollisin mielin suuntasimme kotimatkalle, pieni jännityksen poikanen kytee ainakin minun mielessäni. Onkohan vastaava tilaisuus vuoden kuluttua Kokkolassa, Kajaanissa vai molemmissa.

Kyläilykierros

 Perjantaina 8.11. lähdimme matkaan, Oravakivensalmen alueella pidimme lepotauon. Turisteja varten pystytetyssä katoksessa oli mukava levätä, syödä kotoa vietyjä eväitä, juoda termospullossa vietyä kahvia ja seurata nelostien liikennettä. Hyvissä ajoin ennen pimeää pääsimme Kouvolaan tyttäremme kotiin, jossa viivyimme neljän yön ajan. Lauantaina ja maanantaina autoin Seppoa kaapelikaivannon avaamisessa talon taakse tulevia pihavaloja varten.

 Sunnuntaina kastettiin nuorin lastemme lapsi, samalla kuulimme ensi kerran Santtu Topias nimen, jonka vanhemmat olivat pojalleen valinneet. Kastamisen jälkeen sain osallistua rukoukseen kun luin isovanhempien rukouksen. Ensi kerran näin Tainan miehen, Sepon vanhemmat. Mukavia tuttavuuksia.

 Tiistaina suuntasin auton kohti Karjalaa, poikkesimme katsomassa vanhinta tytärtämme Lappeenrannassa, mutta yöksi menimme Astan ja Erkin luokse Ruokolahdelle. Illalla sain toisen kuuman saunakokemuksen sillä reissulla, ensimmäinen oli ollut lauantaina Kouvolassa. Keskiviikkona pysähdyimme ostoksille Kerimäen S-Markettiin, mutta pian     Etelä- ja Itä-Suomen kierroksella päädyimme Kaisan kanssa lopuksi Savonrannalle. Kävimme Siljan haudalla Ainin ja Kaisan kanssa, sytytin siellä kaksi Siljan lapsuuden kylästä ostamaani enkelikynttilää ja Astan kynttilän. Olisimme vieneet kanervia, mutta olivat loppuneet paikallisesta kaupasta, enkä arvannut ostaa Kerimäeltä. 

 Aini- mummin tarjoaman mainion hernekeiton ravitsemina pääsimme Kaisan kanssa Levän taloon, josta Arto oli ehtinyt lähteä työhönsä, mutta avain löytyi ja kotiuduimme nopeasti tuttuun taloon. Torstain aamuna kävin purkamassa vähän piikkilankaa metsässä, Kaisa oli valmistautunut eväineen kotimatkalle, mutta Arto pyysi meitä viivähtämään vielä sen päivän ja seuraavan yön ajan. Niin teimme ja hyvä oli, sillä Arto kertoi ikävöivänsä Siljaa ja haluavansa kerran taivaaseen hänet nähdäkseen. Niin saimme Kaisan kanssa siunata nöyrää armon kerjääjää iankaikkisen evankeliumin siunauksella, ja siitä aukeni iloa meille kaikille. 

 Ehdin pari kertaa käydä purkamassa vanhaa piikkilangasta tehtyä aitaa, torstaina aamupäivällä lähdimme kotimatkalle. Havukaisella poikkesimme kertomassa iloiset uutiset, vajaan tunnin siellä viivähdimme, mutta kun koti kutsui, ajoin ensin Rautalammille ostamaan kahvimaitoa. Kahvitauon palelimme Kivisalmen alueella, mutta pian kylmä ajoi meidät matkaan. Vaihteeksi ajoin Keitele nimisen järven itäpuolella Neiturin maisemien kautta. Pimeä alkoi sillä seudulla laskeutua, tielläkin oli sohjoa, mutta ainakaan oli vähän vastaan tulijoita ja edellä menijöitä syytämässä sohjoa ja rapaa tuulilasiimme.