Kävimme Savossa viikon lopulla. Olisin voinut otsikoida ja
aloittaa toisinkin tämän merkinnän, mutta näin tuli olennaisin asia
kerrotuksi lyhyesti. Edellisestä Savon ja Kuopion käyntimmehän oli
alkukesällä, kesäkuun lähestyessä puolta väliään. Silloin oli vaimoni
siellä Yliopistollisessa sairaalassa yllättävässä leikkauksessa, josta
hän on jo hyvin toipunut.
Tällä kerralla käynti oli iloisempi ja suunnitellumpi. Saimme jo
loppukesällä vihjeen kutsusta, ja lopulta kutsunkin sekä sähkö- että
perinteisessä postissa. Ajelin perjantain illan hämärtyessä
Lapinlahdelle tyttären perheeseen, jossa nukuimme kahden yön unet.
Lauantaina oli päiväseltään se Kuopion käynti, aivan mukava käynti
olikin. Hiukan siellä sokkeloissa jouduimme parkkipaikkaa etsimään,
mutta kun se löytyi, pääsimme sisälle odottamaan ja jännittämään.
Kummityttömme, nuorimman veljeni vanhin tytär, siellä esitti vuosia
valmistellun väitöskirjansa, puolustaen tutkimuksensa tuloksia ja
-menetelmiä. Niin sai lähisukuni ensimmäisen tohtorin, kerrassaan hieno
saavutus Heliltä. Yhteiskunnallinen tietämys Suomessa on taas ottanut
muutaman askeleen uusiin aiheisiin, sairastavien sopeutumiseen
ympäristöön ja yhteiskuntaan. Tarkemmin en väitöstä tässä analysoi, eipä
taitokaan siihen riittäisi. Jos haluatte, käykä katsomassa Kuopion
yliopiston sivuilta.
Vaikka tämä on tietoni mukaan lähisukuni ensimmäinen tohtorinväitös,
vaimon suvussaa ainakin yksi sellainen on ollut jo kymmeniä vuosia. On
vaimon ikäluokkaa, seitsemänkymmenen vuoden iässä ja siis ilmeisesti jo
eläkkeellä. Annetaanpa nauttia rauhassa eläkkeestään.
Avainsanat: opiskelu, väitös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti