torstai 17. lokakuuta 2013

Reisjärven loppiaispäivillä

Loppiaisaaton ilta ja eilinen, loppiaisen iltapäivän olimme Reisjärven kansanopistolla, jossa olivat perinteiset loppiaispäivät. Väliyön kävimme kotona nukkumassa, kun on kulkupeli ja lyhyt matka, emme muita vaihtoehtoja edes harkitse.
Mukavasti siellä viihtyi saarnoja, alustuksia ja keskusteluja kuunnellen. Jumalan sana virvoitti murheiden painamaa mieltä, rohkaisi ottamaan vielä muutaman askeleen elämän tiellä.
Paljon siellä oli nuorisoa, suuren salin etuosa melkein täynnä. Tämän talven opiskelijoita osa heistä, mutta kun päivät nykyisellään ilmeisesti ovat monelle heistä myös oppimista, monet oppilaista palvelivat erilaisissa tehtävissä. Yksi hoiti esilaulajan tehtävää, nuoret kantoivat ne kaksi kolehtia, jotka opistolla päivien aikana koottiin.

Ruoan myynnin kassoilla nuoret hoitivat tehtävää innolla, taidolla ja hymyillen. Aattoillan aikana ryhmä nuoria näkyi valmistautuneen ohjaamaan autojen pysäköintiä, varmaan sekin onnistui mainiosti, kun autot olivat pois lähtiessämme siisteissä riveissä ja hyvässä järjestyksessä.
Tärkeintä kuitenkin oli, että monet nuoret käyttivät hyviä puheenvuoroja. Joukossa oli varmaan tämän talven oppilaita, mutta useita edellisten talvien oppilaita tältä opistolta, mutta moni esittäytyi muiden kristillisyytemme opistojen entisiksi oppilaiksi.

Vaikka sanoma on pysynyt samana, ulkonaiset puitteet ovat muuttuneet paljon niinä vuosina, joina olen Reisjärven loppiaispäivillä saanut mukana olla. Aivan ensimmäisille en päässyt mukaan, kun niinä vuosina oli joko muuta tekemistä, eikä kyytimahdollisuuksiakaan liiemmälti ollut. Kun pääsin ensi  kerran mukaan muistaakseni vuonna 1963 tai 1964, olivat silloiset opiston tilat kuin sullotut täyteen nuoria ihmisiä. Varsinkin väliajalla sulloutui ala-aula niin täyteen, ettei paikasta toiseen päässyt kuin tunkemalla.
Silloin oli juhlasali yläkerrassa, ja se oli aivan täysi, seinänvieruspenkitkin tiiviisti istujia täydet, mutta myös yläkerran portaat ja niiden yläpää täyttyivät istujista. Alakerrassa oli väljää, vaikka puheet ja keskustelut muistaakseni kuuluivat alakertaankin kaiuttimista. Silloin maksu ruoasta ja majoituksesta sisältyivät samaan osanottajamaksuun, ja se järjestely oli viisas, kun melkein kaikki majoittuivat joko opistolla tai läheisillä kansakouluilla. Minäkin olin koulumajoituksessa, kun ei ollut omaa kyytiä tälle lyhyelle matkallekaan talvisessa säässä auraamattomille kyläteille.

Vuoden 1965 loppiaispäivät jäivät mieleeni erikoisilla tavoilla. Olin edellisen vuoden ollut oppilaana maamieskoulussa Haapajärvellä, ja loppiaisen aattona olin siellä viimeistelemässä puutöillä valmistamaani astiakaappia. Haapajärveltä matkustin muistaakseni linja-autossa opistolle loppiaispäiville, jotka silloin olivat kaksi täyttä päivää kestävät. Ensimmäisen päivän iltaseuroihin tuli äitini kertomaan, että veljeni on kuollut Suolahden sairaalassa, ja että arjen tultua minulla on lähtö mukaan häntä hakemaan. Saisin kuitenkin olla opistolla loppuun asti, kuten olinkin. En muista kummalla koululla pojat silloin majoittuivat, enkä varmaksi sitäkään, vaikka olisin nukkunut jossakin opiston tiloissa. Sain kuitenkin kysellen kyydin kotikylälle viimeisten seurojen loputtua, vaikka kävelyä jäi ison tien varresta kolmisen kilometriä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti