Syy 13. 2009 - taavetti
Aamu Katinkullan Golfharjussa on auennut raikkaana, kevyesti läpikuultavan usvaisena. Naapuritalon etäinen pää näkyy sumun läpi vain hiukan hahmottuen.Eilen illalla sain muokatuksi viimeisen lähtövalmistelussa skannaamani vanhan tekstin, pitkähkön Juuso Runtin vuonna 1923 pitämän saarnan. Olipa monipuolista ja seikkaperäistä, mutta yksinkertaista opetusta uskon perusasioista.
Näitä Sotkamon maastoja olen katsastellut päivittäin eri puolilla kuntaa, vasta eilen osuin ilmeisesti parhaisiin sienialueisiin, vaikka sienimaastot jäivät sieltäkin vielä löytymättä, ainakaan kulkemillani alueilla oli sienisaalis vähäinen. Päivällä löysin yhden, osittain kelvollisen herkkutatin, josta jouduin poistamaan vanhentumista oireilevan pillistön. Lakin ja jalan parhaat osat paistoin päiväkahvireissulla, tuodessani ostoksilla kiertäneet sisarukset tänne. Iltapäivällä tein toisen reissun, jolla löysin toista litraa kangasrouskuja, jotka puhdistin, ryöppäsin ja suolasin. Löytyi myös yksi hyvin pieni herkkutatin alku, kovin pieni yksinään paistettavaksi. Niin se sai valitettavasti tehdä seuraa suolasienille. Toukkaantumisen oletuksessa en uskaltanut päivälöytöä jättää illalla paistettavaksi, jolloin ne olisivat menneet ilomielin samassa pannullisessa. Puolukoita lähtee mukaamme muutama litra, varmaan löydämme kotipuolesta enemmän.
Hiukan toista litraa tuli suolasieniä, paistetun tatin söin eilen illalla kokonaan. Vaimo suostui maistamaan siitä vain pari palaa, vaimon sisko kiitti ja kieltäytyi tarjouksesta. ääretön määrä, kymmeniä tai satoja, kenties tuhansia hehtaareja hiekkavaltaista kangasmaastoa jäi tyystin tutkimatta, mutta onpahan vihjeenä mahdollisille tuleville vuosille.
Perjantain iltana kävimme seuroissa parinkymmenen kilometrin päässä, melkein Kajaanin rajan tuntumassa, kuitenkin Sotkamon puolella. Pienet, tiiviit ja lämpimät kotiseurat siellä olivatkin. Toisen puhujan isä on aikanaan käynyt kodissamme muutamia kertoja. Opiskeluaikana ja sen jälkeenkin vierailin hänen kodissaan muutaman kerran. Muistelimme Mikon kanssa hetken niitä aikoja.
Avainsanat: seurat, sienet, Vuokatti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti