Helsingin sotamuseolla pesin erään kaverin kanssa kuukauden ajan
yhden kerroksen yhden seinän ikkunoita. Teimme mielestämme hyvää työtä,
mutta kun siivouksesta vastannut rouva näki tuloksen, hän määräsi uuden
pesun eri pesuaineella. Useaan kertaan pesimme samoja ikkunoita
kuukauden ajan ja aina samoin tuloksin. Pilvisellä säällä ikkunat
näkyivät puhtaina, auringon paistaessa niihin, vanhan lasin
lukemattomat pienet naarmut hajottivat auringon valon ja ikkunat
näkyivät likaisina. Olisi se pitänyt arvata, toista sataa vuotta vanhat
lasit, ehkä naarmuisia jo tehtaan jäljeltä, mutta sadan vuoden aikana
ehtii kaupunkipölykin tekemään naarmuja.
Oli viikko aikaa museon avajaisiin, yhden kerroksen eteläisen seinän
ikkunat pestyinä, siis vain pieni osa pestävistä. Silloin tarttui
sotamuseon kersantti asiaan. Hän sanoi, että lopuille ikkunoille on
otettava pikapesu ja toivottava, että avajaispäivä olisi pilvinen,
etteivät naarmut näkyisi. Jos näkyvät, sillekään ei voi mitään. Niin
sitten pesimme viikossa moninkertaisen määrän ikkunoita, kuin siihen
mennessä kuukaudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti