Eräruokaa

Pitäisi kai katsoa kartasta puiston rajat, kun en ole aivan varma, olenko varsinaisessa kansallispuistossa käynyt. Liityin faneihin, kun tiedän äitini olevan kotoisin siitä lähistöltä, Kivijärven Hoikanperältä, ja muistan äitini niistä maisemista kertoneen.
Olen toki itse siinä maastossa käynyt, kun Koirasalmesta ja Sysilammesta tulee puhe, ovat molemmat minulle katsottuja paikkoja. Vuosia sitten olin porukan jatkona siellä eräruokakurssilla. Aloitimme Koirasalmessa, jossa vajaan päivän aherruksella onnistuimme keittämän ja syömään ison annoksen rantakalakeittoa. Makoisiahan ne muikut siinä olivat, ja kun vatsat pulleina olimme asettuneet kaloja sulattelemaan, tuli serkun vaimo kutsumaan meitä ennakkoon tilatulle ilta-aterialle. Ilmeisesti kurssin suunnittelija oli laskenut, että rantakalat syödään päivällä ja tilannut maksetun aterian illaksi.
Eihän meistä tietenkään ollut aterian syöjiksi vajaa tunti vatsan täyttymisen jälkeen, joten pyysimme armoa ja aterian ajan siirtoa pari, kolme tuntia. Siihen emäntä hyväntahtoisesti suostui, niin saimme toisen kerran täyttää vatsamme ennen yöpuulle asettumista. Aamulla oli edessä siirtyminen Sysilammen maastoon, se on kuitenkin toisen tarinan aihe.