Talven selkä

Tam 26. 2009 - taavetti

Kohta taittuu talven selkä, kuten sitä entiset vanhat sanoivat. Sillä he tarkoittivat talven keskivaiheen ylittymistä. Onhan se pitkän pimeän ajan ohittaminen ja keväisten, pitkien päivien odottaminen omalla tavallaan kiehtovaa. Kun illat pitenevät, saattaa joitakin töitä tehdä iltapäivällä tai illalla, ellei aamupäivällä ennätä.
Käsite talven selästä ja sen taittumisesta on vanha, en edes aavista, kuinka vanha se on. En tiedä onko se perua jo pyyntikaudelta, jolloin päivien jatkuminen ja valon lisääntyminen mahdollistivat pidemmät pyyntipäivät ja -matkat. Keväiset kantohanget vielä lisäsivät pyynnin tehoa, kun suksilla saattoi nopeasti hurautella ansalta toiselle ja hiihdellä aseen kanssa isomman saaliin toivossa.
Luultavammin käsite talven selästä on kuitenkin muotoutunut vasta karjanhoidon tultua mukaan kuvioihin.  Oli tärkeää tarkkailla kesällä varatun rehun riittävyyttä. Kun talven keskivaiheilla saattoi todeta, että suunnilleen puolet varatista rehusta on jäljellä, oli turvallista katsoa tulevaa kevättä ja kesää sekä suunnitella alkaneen vuoden kylvöjä ja mahdolisia niittyjen raivauksia.