torstai 17. lokakuuta 2013

Keväinen laulu


Aikanaan ihmettelin keväisen laulun sanoja: “Murheesi suista, ilmasta puista, soi riemulaulu, tuoksuu jo maa…” Mietin miten ilmasta puistetaan, kunnes tajusin että metsässä kasvavista puu nimisistä kasveistahan se riemulaulu soi ja kaikuu. Ei ole kyse puistamisesta vaan puu sanan taivutuksesta.
“Taas rintaraukka riemusta lyö, jäi kauas taakse talvemme yö…”

Pinotaan polttopuita

Puiden asettelu pinoon on periaatteessa yksinkertaista työtä, siitä huolimatta monella kokemattomalla pino noustessaan kallistuu, yleensä pinoajan suuntaan, jolloin pinon kaatuminen uhkaa. Kokemattomat pinojen tekijät asettelevat alempaan reunaan puita pitkittäin, joka sinänsä on mainio keino, jäähän väliin ilmarako, joka nopeuttaa kosteiden puiden kuivumista. Toisaalta sellainen ilmarako vie tilaa, joka ainakin ahtaissa paikoissa on tavallaan tilan tuhlausta, eikä sellainen rako juuri vähennä kaatumisen vaaraa.
Vanhan kansan kokeneet ihmiset, ainakin miehet, käyttivät parempaa keinoa. Sitä keinoa käytän minäkin, mutta se edellyttää ennakointia pinon muodostamisessa. Jos pino näyttää kallistumisen merkkiä suuntaan tai toiseen, asettele viimeistään siinä vaiheessa puiden tyvipäät alemman laidan puolelle. Pinon kaatumisen ehkäisyyn kerron kaksi hyvää vihjettä. Lado puut pinoon siten, että pino on jatkuvasti hieman kallellaan taustan seinän ja/tai edellisen pinon suuntaan. Samalla voit kiilata pieniä puita sinne tänne siten, että ne yhdistävät ladottavan pinon entiseen. Näin menetellen olet hyvilläsi, kun talvella haet puita hellassasi tai uunissasi poltettavaksi. Riemullisia puiden varastointisäitä ja lämmintä talvea hellasi, uunisi ja takkasi ääressä toivoen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti