Surun aikaa

Hel 9. 2012 - taavetti

Tammikuun kahdeksas oli äitini vuoro siirtyä ajasta iäisyyteen, erkaneminen elämästä tapahtui paikallisessa terveyskeskuksessa nuorimman pojan ja muutamien muiden läheisten läsnä ollessa. Itse en aivan ehtinyt siihen hetkeen, vaikka toiveissa ehtiminen oli. Meillä oli pyhäkoulu sinä sunnuntaina, ja tarkoitus oli sen jälkeen mennä joukolla sairaalaan, jossa äitini vietti viimeisiä hetkiään. Olimme valmistautumassa lähtöön, kun sain veljeltäni tekstiviestin, että taivaan vieraat ovat käyneet. Niinpä muu joukko jäi meille, kävelin yksin terveyskeskukseen äitini huoneeseen, jossa äiti lepäsi kuolinvuoteellaan sanomattoman kauniina. Reilun 91 vuotiaan vanhuksen lähtö oli ollut hiljainen ja kaunis.
Paikalle saapui omaisia lähiseuduilta, ja katsottuaan onnellisen lähtijän, osa heistä osallistui äidin pukemiseen arkkuun laittamista varten. Kuljetimme äidin alakertaan kappelin kylmiöön, ja sovimme arkkuun laiton ja kuljetuksen tiistaipäivälle. Niin sitten veimme äidin tomumajan pitkäaikaiselle kotikylälleen. Kiersimme kotitalon vierestä, poikkesimme äidin toteuttaman ja monia kesiä asuttaman mökin pihassa, jonka liepeiltä otimme mukaan muutamia kuusia. Niistä rakensimme havumajan äidin viimeisen asunnon eteen, lauloimme muistovirren ja lähdimme ajamaan kohti kyläkirkkoa.
Olin sopinut suntion tehtäviä toimeksiantona hoitavan Saulin kanssa, että soitan hänelle puhelimelle hetken, kun lähdemme ajamaan kohti kotikylän hautausmaata. Niinpä kirkonkellon kaikuessa käännyimme hautausmaalle ja ruumishuoneen eteen, jonne äiti jäi rauhassa odottamaan päivää, jona saisimme saatella hänet kotikylän multiin lepäämään ja iäisyyden aamua odottamaan.

 Äidin hautajaiset Muurasjärvellä

Maa 28. 2012 - taavetti

Kaunis oli äidin ruumiin siunaus, hautaaminen ja muistojuhla Muurasjärven kirkossa 28.1.2012. Siunauksen toimitti seurakuntapastori Jukka Kekki, muistotilaisuudessa piti seurapuheen äidin veljen poika Esa Leppänen.
Siunauksen jälkeen saatoimme äidin tomumajan veljesten ja vävyjen voimin, sukulaisten ja ystävien seuratessa perheemme hautaan Muurasjärven hautausmaan vanhaan osaan. Sinne oli aiemmin siunattu kaksi veljistäni, Heikki, joka kuoli noin kolmen kuukauden ikäisenä vuonna 1945, ja Kaarlo, jonka tomumaja kylmeni tammikuun alussa 1965. Vuonna 1957 sinne oli siunattu ja saateltu isäni, jonka tomumaja kylmeni joulukuun 12 päivän vastaisena yönä 1957.
Äidin tomumaja sinne saatettiin siis tammikuun viimeisenä lauantaina, muutamaa viikkoa myöhemmin pidimme perunkirjoituksen Pihtiputaan Osuuspankilla, josta kiirehdimme Kantolan suvun kurssille Reisjärven kristilliselle kansanopistolle. Kurssia sovittaessa oli tarkoitus, että äiti olisi mukana yhtenä kurssilaisena. Kun elämä sammui ennen kurssia, muuttui kurssi osaltaan muisteluiden sävyttämäksi.