Itsenäisyyspäivänä

Jou 6. 2008 - taavetti

Viime vuonna olimme kuntamme järjestämässä itsenäisyyden 90 -vuotisjuhlassa, tämä itsenäiayyapäivä sujahti aivan kotimaisemissa. Mieli kyllä teki mennä kyläkirkkomme jumalanpalvelukseen kello kymmeneksi, mutta niin tuntui olo väsyneeltä kahden pitkään istutun illan jälkeen, ettei ajan koittaessa jaksamista vaikuttanut riittävän. Niin sujahti päiväsydän kotona radiota kuunnellen ja internet sivuja selaten.
Kävimme sentään hautausmaalla sytyttämässä kynttilät isäni ja veljieni haudoille. Samalla katsoimme kirkossa  tänään siunatun ja sankarihautaan sen jälkeen lasketun jatkosodan sankarivainajan hautaa ja sille laskettuja havuseppeleitä ja omaisten kukkalaitteita. Kauan on sen miehen luut viipyneet Talin ankaran taistelun tantereella, ennen kuin ne uhrautuneiden etsijöiden työn tuloksena löydettiin ja saatettiin kotikylän multaan. Uusi sankarivainajan laattakin oli tuotu, ja odotti myöhempää sijoittamista paikalleen. Olisi ollut kovin kiintoisaa olla paikalla ensimäisessä sankarivainajan siunaustilaisuudessa ja hautaan laskemisessa, johon mahdollisuus oli tarjolla. Voin syyttää vain osittain laiskuuttani ja sen ilmenemistä väsymyksenä, ettei tilaisuutta tullut käytetyksi.
Kauniisti loistivat kynttilät haudoilla, erityisen vaikuttava oli nsankarihautojen alue kynttilöidesä loistossa.