torstai 17. lokakuuta 2013

Naapurin muisto sodan ajalta

Sotavangit olivat valittaneet, etteivät saa kunnon leipää. Lupasivat leipoa malliksi, jos löytyisi kunnon uuni. Kylän emännät lupasivat ja etsittiin Muurasjärven suurin uuni. Miehet lämmittivät sitä koko päivän, leipien noustua miehet vesittivät uunin, panivat leivät paistumaan ja lopuksi muurasivat uunin suun tiilillä ja laastilla. Yön jälkeen tiilet purettiin, ja tapauksen kertonut emäntä sanoi leipien olleen todella hyviä.
Sain vuosia sitten Kohtalajarve leivakombinat leipää, sen oletin saman kaltaiseksi ja olihan se todella hyvää. Kokeilkaa jos saatte tilaisuuden.


Moni luottovanki teki töitä eri taloissa, vaikka olivat vankeja, kulkivat melko vapaasti kylällämme. Itse en niitä muista, olin 2 tai 3 vuoden ikäinen ja asuin Pyhäjärvellä vielä silloin.
Uunin vesittäminen on sellaista, että heittivät vettä kuumaan uuniin, siitä sen talon emäntä säikähti, että nyt pilaavat heidän hyvän uuninsa. Siellä kuumassa höyryssä muurauksen takana leivät paistuivat yön aikana. Muistan lapsuudessa syöneeni mieluusti leivän kuoret, se Leivakombinatin leipä oli läpeensä sellaista kuin kotileipämme kuori. Vesihöyry uunissa hautoi paistuvia leipiä ja esti niiden palamisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti