Vanha muisto marjastuspäivästä

Huh 10. 2011 - taavetti Muokkaa |

Luin eräässä foorumissa yhdelle sen käyttäjistä tapahtuneelle vahingolle kuvausmatkalla. Se viritti muistooni oman vahinkoni reilun kymmenen vuoden takaa.

Olipa se tälli, monesti olen minäkin kaatunut, kaatunut eri suuntiin, taakse, eteen tai sivulle, kummalle kulloinkin. Tuon kaltaista lopputulosta ei sentään ole sattunut. Vaan eipäs hätäillä, onhan sattunut! Ei sienireissulla, vaan marjamatkalla, eikä selkään vaan polveen.

Olin huonona mustikkavuonna opastamassa erästä ryhmää alueelle, jossa olin harvoin käynyt marjastamassa. Mennessä kompastuin eteen polvilleni, ei tuntunut pahalta, keräsimme marjoja koko päivän, pidimme välillä sadettakin. Niukan saaliin vuoksi katsoimme toisenkin alueen, jossa jo ihmettelin housun polven kastumista, aiemmin olin nähnyt vain repeytyneen housun polven. Vasta kotona paljastui kiusallinen totuus, polvi oli aivan kuivaneen veren peitossa, repeämän pituus kämmeneni leveyden luokkaa, siis noin 8 sm. Enää en muista, ajoinko itse lääkäriin 70 km päähän, vai lähtikö vävy kyytimieheksi.Lääkäri teki työtä arviolta tunnin verran, kun pinsetillä irrotteli hiekanjyviä ja muuta kuivunutta metsän roskaa, ihmetteli välillä, että onpa kumma, kun ei tunnu kipua. Ei kipua tosiaan tuntunut, vain pientä kutinaa. Selitys siihen on siinä, että aktiivisen reumavaiheen vuoksi olin pitkähkön ajan syönyt buranaa 800 tabletteja kolmen päivävauhdilla, ja turtumus piilotti kivun metsässäkin, ja samalla ehkäisi tulehdusta. Vihdoin lääkäri pääsi työhön neulan ja langan kanssa. Seitsemän tikkiä hän siihen väkersi, mutta oli samana päivänä meillä tapahtunut toinenkin vahinko, vaimolle. Leipää leikatessaan oli veitsi luiskahtanut toisen käden selkämykseen, ja sama lääkäri oli ommellut siihenkin seitsemän tikkiä jo päivällä, minun metsäreissuni aikana. Ja kaikeksi lopuksi epon vahinkoon, sellaisia vinopäisiä kantoja syntyy vesurityönä, raivaussahan kanto on tasapäisempi, perin harvoin terävä. Molempia olen elämäni aikana jättänyt jälkeeni.