Kevätaurinko oli laskeutumassa huhtikuisena perjantai-
iltana, kun Helsingin rauhanyhdistykselle saapui
nuorten joukko keskusteluiltaan. Aiheena oli "Suu on
sydämen tulkki."
Alustuksessaan Sakari Heikkilä määritteli, mitä
kielellä yleensä tarkoitetaan. Sen jälkeen hän
tarkasteli kielen käyttöä Raamatun valossa. Esimerkiksi
Jaakobin epistolassa on kirjoitettu: "Yhdestä suusta
kiitos ja kirous käy ulos. Ei se niin, rakkaat veljeni,
oleman pidä." (Jaak. 3: 10.)
Alustaja esitteli niitä arkielämän puhetilanteita,
joissa sydämen tila heijastuu. Uskovainen voi langeta
juoruamiseen, valehteluun tai arvostelemiseen. Kun
synti tarttuu, sen voi kuulla puheistakin. Kun omatunto
on puhdas, sydämestä nousevat myös kiitoksen ja
lohduttamisen sanat.
Sakari Heikkilä kertoi, että uskovaisten käyttämä
tervehdys, "Jumalan terve" on oikeastaan kysymys:
"Oletko Jumalassa terve?" Kun sisar tai veli vastaa
"Jumalan terve," tervehdyksistä nousee uskontunnustus.
Puheenvuoroissa tuotiin esille omia kokemuksia.
Niissä todettiin, miten lähellä on pahan puhuminen ja
moittiminen. Kirosanakin voi päästä suusta. Tärkeämpää
olisi kiitoksen antaminen ja ihmisten, myös epäuskoisten
ihmisten, kunnioittaminen puheissa ja kanssakäymisessä.
Kyselin Hirvisuon sisaruksilta, mitä ajatuksia
keskusteluillasta tuli mieleen. Maiju kertoi
huomanneensa illan aikana, miten usein sanoin ja puhein
rikkoo Jumalan tahtoa vastaan. Häntä puhutteli ja
rohkaisi Teuvo Monosen puheenvuoro, jossa muistutettiin,
että evankeliumin sanat ovat Jumalan lapsille kaikkein
kalleimmat. Ne eivät ole mikään sananparsi, vaan aina
uusi ja virkistävä sanoma. Heli pysähtyi miettimään,
mitä uskovaiselle merkitsee, kun suu on sydämen tulkki.
Heli kokee sen turvallisuutena, voi luottaa toisten
uskovaisten neuvonantoihin, jos sydämen väärä tila
tulee puhumisen kautta esille.
Ilta tummui jo sinisiin sävyihin, kun keskusteluhetkeä
lopeteltiin. Loppupuheenvuorossaan Sakari Heikkilä
rohkaisi uskovaisia: "Ei maailmassa ole mitään, minkä
vuoksi osaa pitäisi vaihtaa. Puhukaa asioista, kaikista.
Hanna Kantola
Päivämies 17.5.1995
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti