Hei 25. 2010 - taavetti Muokkaa |
Periaatteessa olen eläkkeelle jäätyäni pyrkinyt välttämään
liikoja kiireitä. Kuitenkin käy joskus niin, että vaikka minä pyrin
pysymään pois kiireiden luota, kiireet rakastavat minua niin paljon,
että puoliväkisin tuppaavat seurakseni. Sellaista se on ollut tämänkin
kuukauden aikana.
Alkukuusta olivat suviseurat Liperissä, siellä tietysti kävimme,
samalla saimme vierailla tyttäremme luona Savonlinnan Savonrannan
Sönkässä. Tarkoitus oli majailla siellä kauemminkin auttamassa vävyä
töissään, mutta toisen vävyn heinänkasuu houkutteli lähtemään
kotikylälle. Vajaan päivän repäisy se oli, kun saatiin tyttären tytön
hevosen heinät latoon. Sitten olikin aika etsiytyä toisiin töihin.
Kaitalan luona oli vuosia sitten tehty pisteaita osittain kaatunut.
Se tarvitsi tukemista koko matkaltaan ja kaatuneen osan udelleen
rakentamista. Haapalaan olen pari kertaa käynyt jatkamassa keväällä
aloittamaani uutta aitaa. Milloinkahan saanen sen valmiiksi?
Reisjärven opiston seurojen rakennustalkoisiin en oikein ehtinyt,
ainoastaan uutta, suurta telttaa olin auttamassa paikalleen yhden
aamupäivän ajan. Ukkospuuska sateineen häiritsi sitäkin puuhaa, mutta
pystyyn olivat sen saaneet, totesin torstain aamuna varhain, kun
kiirehdin opastamaan saapuvia asuntovaunuja paikoilleen. Keskiviikkona
pakenin pystytyksestä kotipuuhin ja lepäämään torstain varhaisen
heräämisen varmistukseksi. Hyvin sitten torstaina ehdinkin aamuvuoroon,
jossa tapasimme muutaman yövuoroa valvoneen tytön melko nuutuneina.
Vaikka tulijoita oli harvakseltaan, oli kaiken aikaa oltava
varmistamassa, ettei joku aloita alueen täyttämistä miten tahansa.
Itsekin olin torstain illan väsynyt, että uni maistui mainiolta.
Perjantaina ja lauantaina en ottanutkaan työvuoroja, olihan
lauantaina saunominen keskellä päivää. Sunnuntaiksi pestauduin
puhtaanapitoporukkaan, vuosien tauon jälkeen olin mukana ryhmässä, joka
kiersi siivoten kaikki alueen VC.t, siivoten ne kaikin puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti