Havaintoja talousmetsässä

Hei 1. 2009 - taavetti

Eilen kiersimme paikallisen Metsänhoitoyhdistyksen ja metsän uuden omistajan kanssa katsastamassa viime talviset pystykarsinta-alueeni. Hyvin karsituksi neuvoja niitä kehui, mitä nyt hangen aikana viimeistellyissä oli jäänyt joitakin pieniä oksia tyvelle. Siinä jutellessa neuvoja kertoi, miten taitamaton karsija saattaa pilata puut. Oksa sahataan pinnan myötäisesti, kuorta ja oksan reunan kyljestymissolukkoa rikkomatta. Jos jätetään pidempi oksatappi, siihen jää reiän aiheuttava oksa, joka sahatavarassa usein irtoaa jättäen reiän jälkeensä. Toinen vaara on kasvun aikana pihkavuodosta muodostuva pihkasilmäke, joka ei koskaan ole hyväksi aineapuussa. Jos taas kyljestymisen solukko rikkoutuu, ei puu kasvata kunnon solukkoa oksan päälle, vaan siihen jää eri tasoisia rosoja.
Katsoimme samalla reissulla erään hirvituhoalueen, josta löytyikin niin paljon turmeltuja mäntyjä, että tuhon arviopyyntö on aiheellinen. Monella tapaa olivat hirvet mäntyjä turmelleet, eniten oli syöty latvoja, monesta puusta useaan kertaankin. Joistakin männyistä oli jyrsitty kuorta, olipa jossakin kohdassa kelvannut kuusen latvakin. Neuvoja kertoi, että Ruotsissa on kuusen syönti on muodostunut ongelmaksi. Sama vaara on Suomessakin, ellei hirvikantaamme saada rajoitetuksi.
Lisään tähän vielä rankoja karsiessani tekemäni havainnon metsän monimuotoisuudesta. Erityisen rehevää avoimen tai sulkeutuvan alueeen kasvustoa olen pannut merkille edellisen harvennushakkuun avaamilla mailla. Omaa silmääni miellyttää eniten lievästi läpi näkyvä puusto. Sellainen muodostuu kasvatusmetsän raivauksen, ensiharvennuksen ja pystykarsinnan tuloksena. Kauan metsä ei pysy sellaisena, vaan kasvaa umpeen muutamassa vuodessa. Oksat siinä eniten vaikuttavat, mutta merkityksetön ei ole puiden paksuuskasvukaan. Väljennyksellä vapautetaan tilaa kasvatukseen jääville puille, mutta ilahtuu kasvuun alimmatkin ruoho ja marjakasvustot.