perjantai 18. lokakuuta 2013

Lääkärireissu

Täytyy joskus kirjoittaa sivu muistoksi siitä, miten sairaus astui elämääni. Minulle se oli melkoinen jännityselämys, saattaa siitä tulla kiintoisa kertomus luettavaksikin. Silloisten lääkäri- ja sairaalareissujen jälkeen olen kerran vuodessa käynyt Jyväskylässä lääkärin kanssa juttelemassa. Eilen oli tämän vuoden käynnin aika, ja ajattelin kirjoittaa pienen merkinnän sen käynnin vaikutelmista.
Menimme jo sunnuntain iltana vaimoni sisaren luokse yön ajaksi. Siitä minulla oli lyhyt, vain 40 kilometrin matka sairaalan mäelle. Ehdin jo kymmeneksi röntgen kuvaukseen, josta valmiit kuvat kulkivat sähköisessä muodossa vastaanottoon palvelimelle. Viime vuonna oli sellainen mahdollista ensi kerran, sitä ennen vein valmiit ja kehitetyt kuvat lääkärin tai omahoitajan käteen. Tällä kerralla kuvattiin vain kämmenet ja jalkaterät, muita niveliä ei tarvinnut kuvata. Vaikka etuajassa menin poliklinikalle, ei siellä kauan tarvinnut istua, kun jo tuli nimeltä kutsuja. Piti lähteä sairauden tilaa ja oireita kartoittavaan haastatteluun. Niillä haastatteluilla kartoitetaan laajemmin reumaa sairastavien toimintakykyä ja muita tekijöitä. Olimme matkalla haastattelupisteeseen, kun tuttu lääkäri tuli vastaan ja kertoi ottavansa minut heti vastaan.
Niin menimme muuttuneen ohjelman mukaisesti pieneen vastaanottohuoneeseen, jossa tuokio sujui miellyttävän juttelun säestämänä. Nivelet osoittautuivat terveiksi, vain vasemman jalan pikkuvarpaan nivelessä tuntui aivan pientä turvotusta. Reseptit uusittiin taas vuodeksi, lääkitys kaikkineen jatkuu entisellään. Vaikka tauti jo toisen kerran todettiin olevan remmiosiossa, vielä ei aloiteta lääkityksen purkua.
Lopulta pääsin haastatteluunkin, joka sujui nyt entisestä poiketen alusta asti tietokoneella. Toistakymmentä vuotta olen täyttänyt paperikaavakkeita, joka kerran vastaanotolla käydessäni, usein myhös kotitiedusteluna. Nyt minut istutettiin näppäimistön eteen ja käsin ruutua koskettamalla neuvottiin vastaamaan kysymyksiin. Sain sentään luvan hiiren käyttöön, kun sentään olen siihen paremmin oppinut, kuin kosketusnäyttöön. Nyt menivät vastaukset suoraan tiedostoon, eivätkä jääneet palkatun kirjoittajan tallennettaviksi. Yksi oikotie toiminnassa taas tämäkin.

Kun pääsin lähtemään hyvissä ajoin sairaalasta, päätin pistäytyä Aalto-Alvarissa, Jyväskylän uimahallissa. Olin siihen kyllä varautunut siten, että pyyhe ja uimahousut oli varattuna mukaan. Enpä muista enää, kuinka monta vuotta on jäänyt väliin Alvarissa käynnit. Muistelin siellä, että edellisellä kerralla taisin maksaa markoilla, nythän on eurot olleet käytössä jo monituisia vuosia. Mielessäni oli käynti hartiahieronnassa uimalan mahtavan vesiputouksen alla, joka kerran tunnissa antaa vuolaan vetensä virrata. En edes muistanut, miten voimakas putouksen hierontavoima saattoi olla. Pientä huimausta tuntien kävelin toisen saunomisen ja pukeutumisen jälkeen autolle, onneksi huimaus oli ohi nopeasti, niin oli mahdollista suunnistaa liikenteeseen kohti kotia. Väsymyksen se kuitenkin nosti kehoon, että viime yönä oli tavallista syvempi uni, mutta tänä päivänä olinkin entistä virkeämpi. Jaksoin kirjoittaa tämän lisäksi merkinnän toiseen blogiin ja käydä mukavan tuokion pystykarsintametsässä.

Yksi kommentti to “Lääkärireissu”

  1. 10. Maa 2009 klo 22:04Elsa

    Pari viikkoa sitten kävimme Forssassa Vesihelmessä, siellä oli myös vesiputous, ja porealtaita. Niissä annoin itselleni vesihierontaa ja muutaman kierroksen uin altaassa. Parina seuraavana päivänä oli olkapäät ja kädet kipeinä, vaatteiden päälle saanti oli tosi vaikeaa. Nyt voisi jo vaikka ottaa reissun uusiksi. Kotoa sinne on 35 km joten matka ei ole pitkä.
    Siellä Jyväskylän Ortopedia sairaalassa olen itse aikoinani viettänyt n.3 vuotta kaikkineen, kahdessa selkäleikkauksessa ja yhdessä jalkaleikkauksessa. Sairaalajaksot olivat pitkiä v.-67—71 välisenä aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti