Menomatkalla suviseuroihin

Hei 7. 2009 - taavetti

Koitti odotettu aamu, oli kiireinen lähtö edessä. Muuten ei olisi ollut kiirettä, mutta olin varannut ainoan jäljellä olleen ajan hiusteni leikkaamiseen, niin oli lähdettävä kotoa aamu kahdeksalta. Jäihän siinä sitten aikaa hoitaa muita asioita kirkonkylässä, kävimme katsomassa äitiäni sairaalassa ja erästä uskonystävää kunnalliskoti Sopukassa. Iso laitos se on sopukaksi, on siinä montakin sopukkaa koottuna yhden keskusalueen, keittiön ja ruokasalin ympärille.
Autoni vein seurojen ajaksi tuttuun korjaamoon huoltoon ja esikatsastusta varten, saisin sen sieltä sitten, kun aikanaan palaamme kotiin seurojen jälkeen. Eikä sitten muuta, kuin odottamaan, oli aikaa kävellä parin kilometrin matka ilmoitettuun lähtöpaikkaan, jonne olin jättänyt vaimoni ja matkatavaramme. Päästyäni perille, löysin vaimoni lopettelemassa ruokailuaan. Oli tullut nälkä ja niin hän päätti syödä kunnon aterian. Minä tyydyin juomaan ison kupin kahvia suuren täytesämpylän tukemana.
Melko täydeltä tuntui vatsa, kun lähtömme jälkeen seuraavassa pysähdyspaikassa änkeydyimme koko autolastille varatulle keittoaterialle. Olisi siitä ollut mahdollisuus kieltäytyäkin, mutta kun se oli jo maksettu, eikä seuraavan kerran aika ollut tiedossa, oli parempi syödä ainakin vähän. Saimme paikat auton takaosasta, mukava paikka muuten, mutta ainakin minun käytäväpaikaltani oli maisemien seuraaminen hankalaa. Ennen pitkää sentään huomasin, että takaoven vieressä löytyi mainio paikka käsimatkatavaroilleni, joista edes pieni kameralaukku ei mahtunut kattohyllylle.
Ajoreitti oli alkanut Rovaniemeltä, siitä Ranuan kautta nelostielle  Kuivaniemen seudulla. Nelostietä kulkien sitten aina Jyväskylään asti, josta matka jatkuin entistä nelostietä Jämsään asti. Nykyisin se tie tunnetaan Jyväskylä - Tampere tienä, ja siitä oli matkamme reittikin. Oriveden Orituvalla  meille suotiin pieni jaloittelutauko, kun taas lähdettiin ja eri teitä ajaen saavuttiin lopulta Forssaan, jossa saimme Ruokakeitaalla syödäksemme kunnon ilta-aterian. Siitä olikin enää parin kilometrin matka hotelli Rantasipiin, jossa saisimme viettää iltamme ja yömme seurojen aikana.
Tarkoitus oli kuunnella aattoseurojen radiolähetystä matkalla, mutta vain Pihtiputaan ja Jyväskylän asemien vaikutusalueella kuuluvuus oli kyllin hyvä, ja niidenkin välillä oli puolisen tuntia katvealuetta. Loppumatkasta kuuntelimmekin kuljettajien CD -levyjä, hyviä uskovaisten lauluja niistä kuuluikin, vaikka seurojen kuuntelu olisi siinä tilanteessa miellyttänyt enemmän.
Avainsanat: auto, laulu, suviseurat