Pitihän siihen minunkin liittyä! Oikeastaan ei toki olisi
tarvinnut, mutta kun kehotuksia ja pyyntöjä ystäviltä tuli tihenevään
tahtiin, alistuin lopulta ja liityin. Sitten se tulva vasta alkoi,
muutamalla ensi käynnillä satoi satamalla vihjeitä uusista kavereista,
jotka joko itse tarjoutuivat, suosittelivat kavereitaan tai molempia.
Niin alkoi sähköpostin tulevien laatikko täyttyä uusien kavereiden
ilmoituksista. En tosiaan ole tullut ajatelleeksi, että minulle löytyy
niin runsaasti kavereita, kuin mitä todeksi osoittautui. Nyt on uusien
kavereiden tulva hiljennyt, ei kuitenkaan tyystin sammunut, sillä tiedän
niitä vielä riittävän, eivätkä kaikki ystäväni ole koskaan
rekisteröityneet, saati että he kaikki olisivat kuulleetkaan moisesta.
Aluksi ajattelin, etten itse pyydä kavereita, vaan annan heidän olla
aloitteellisia. Kun tuttuja nimiä tuli eteen, en kuitenkaan malttanut,
vaan klikkasin heille kutsuja. Se kun on niin äärettömän helppoa. Yksi
vihje oli näiden blogien ryhmä, jossa olen pari kertaa saanut vaihtaa
kokemuksia ja saanut tietoa päivityksistä. Muutamaan muuhunkin ryhmään
olen innostunut liittymään, olkoon ne kuitenkin tässä kertomatta.
Ajoittain olen sellaisesta haaveillut, keväällä Vuokattiin
mennessä Lapinlahden -Iisalmen seudulla tosi mielessä etsinkin.
Katsoimme erästä käytettyä, auton katolle sijoitettavaa
kuljetuslaatikkoa. Halvan hinnan puolesta teki mieli se ostaa, hankalan
kiinnityksen vuoksi päätös siirtyi. Iisalmesta katsoin uusia bokseja,
hinta hirvitti ja siksi jäi ostopäätös tekemättä.
Viime sunnuntaina olimme taas Lapinlahdella, tällä kerralla Savo -
Karjala alueen seurakuntapäivillä. Sieltä olisi asiaa runsaasti
muisteltavaksi, ei vaan hatara pää anna mitään asiallista
kirjoitettavaa. Maanantaina kotimatkalla poikkesin Haapajärven ABC
asemalle ostamaan jäätymisen estoa takaluukun tiivisteisiin, Kaisan
jätin ostoksille läheiseen K -kauppaan. Vaimoa hakiessani havaitsin
kaupan eteisessä ilmoituksen myytävästä suksiboksista, eikä hintakaan
hirvittänyt. Niinpä esitin vaimolle, että käydään katsomassa, ei kai
katsominen paljoa maksa.
Niin siitä ensin soitin, sain ajo-ohjeen, eikä sinne Asemakadulle
paljoa matkaa ollutkaan. Ystävällinen mies lähti esittelemään boksia
läheiselle verstaalleen. Aivan uusi, musta boksi loisti tehtaan muoviin
pakattuna. Miehen poika oli voittanut sen makeisvalmistajan
tuotearpajaisissa, Ylivieskan Kärkkäisellä, kun heillä itsellään on vain
korkeita autoja, joiden katolla boäksin käyttö on hankalaa, kaiken
lisäksi tarpeetonta, niin olivat päättäneet myydä sen, jos ostaja
löytyy. Poika oli määritellyt hinnan.
Kun ystävällinen mies alkoi auttamaan ensin kattotelineiden
kiinnitystä ja sitten itse boksin, niin lähti se kaipaamani laatikko
mukaamme. Rahat kävin hakemassa pankin seinästä ja maksoin ne pojan
omaan käteen. Boksin laadusta ja tasosta en osaa sanoa, mutta eiköhän se
ainakin muutaman vuoden kestäne. Sille löytyi käyttöä yllättävän pian,
kun tyttären perheen autosta oli laturi pettänyt, niin saivat meidän
automme, kun tytär käytti lapsiaan kirkonkylän koululla
hiihtokilpailemassa. Oli suksille valmiina sopiva kuljetuspaikka.
Avainsanat: boksi, matka, sukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti