Yllättävä maakuntien kierros

Hei 24. 2011 - taavetti Muokkaa |

Olin sopinut eilisen aamuksi käynnin omalla kylällä pään siistijällä ja aamupäiväksi naapurikaupungin hammasteknikolla, jossa sitten keinotekoista purentakalustoani hiukan sovitettiinkin. Jatkosuunnitelmana oli tyttären lapsen haku pois toisesta mummulasta, mutta lopulta tytär haki hänet itse. Samoin kotimatka Haapajärveltä entisen kotikylän kautta vaihtui ajoon suorimman tien kautta. Siitä huolimatta ilmeni yllättäviä ajamisia, serkun mies tarvitsi kyytiä, ja siitäkös seikkailun poikanen syntyi.
Lähtökohtana oli, että hänen tullessaan meille keskiviikkona, autoaan kohtasi taka-akselin vaurio. Päästyään lopulta meille ja torkuttuamme yön yli, tyhjensimme aluksi hänen autostaan enimmät tavarat ennestäänkin ahtaaseen ja pieneen ulkovarastoomme. Vain tärkeimmät tavarat hän otti mukana kuljettaakseen, ja niitäkin oli melkoisesti kiertävällä edustajalla. Eilen aamulla vedin sitten vaurioituneen kulkuneuvon läheiselle korjaamolle ennen parturiin ja hammasteknikolle menoa.
Serkun mies kävi mukanamme Haapajärvellä, sai toimitetuksi siellä joitakin asioitansa ja kävimme myös sikäläisessä autoliikkeessä, mutta autokauppaa ei vieraani siellä saanut sovituksi. Niin palasimme meille, kävimme kuulemassa mahdollisuuksia korjaamolla, jonne vaurioituneen kulkuneuvon olimme vieneet. En ehtinyt suunnitella, enkä ehdottaa ajamista hänen kotiinsa, ja osan tavaroiden vientiä autossamme. Hänelle tuli ajatus, että menisimme Viitasaarelle, jossa kenties syntyisi autokauppa, ja ellei synny, pääsisi jatkamaan linja-autolla Alajärvelle.
Autokauppaa ei syntynyt, ja linja-autoasemalla selvisi, että viimeinen auto sinne suuntaan oli ehtinyt lähteä. Seuraava etappi olikin sitten Kannonkoskella, mutta sikäläinen majapaikka oli harvinaisen täysi, viimeistä sijaa myöten varattuna. Siinä sukulaismies pyysi, että jättäisin hänet tien varteen odottamaan, josko liftaamalla onnistuisi jatkamaan. En hirvinnyt jättää miestä tavaroineen vesisateeseen, vaan poudan tai hyvän katoksen toivossa ajelin kohti Kyyjärveä, josta löytyikin ystävällinen ystävä, joka tarjosi yöpaikan ja lopulta kyydin ystävälleen.
Palailin kotiini, mutta Huopanankoskella sain idean katsoa, josko sieltä saisi kioskista sopivan kalan mukaansa. Paikallinen, kypsennetty lohi siitä lähtikin mukaani, niin saimme kalanpuoltakin ruokapöytäämme pyhien ajaksi.