Tam 2. 2009 - taavetti
Tämän voisi alkuasetelman perusteella sijoittaa tietokoneita internetiä käsittelevään osastoon, mutta asian ratkettua se kuitenkin kuuluu tänne lemmikkien puolelle.
Käynnistin vian selvityksen, tarkistin johtojen kiinnitykset, käynnistin vanhan koneen uudelleen, koska epäilin operaattorilla olevan jotakin häiriötä, jonka mahdollisuuden halusin sulkea pois. Vasta sitten tuli mieleen tarkistaa modeemin ja seinärasian välinen johto, ja se olikin poikki useasta kohdasta. Onneksi on useita liitosjohtoja tallessa vuosien takaisten puhelinostojen jäljiltä, uusi johto modeemille ja kohta alkoi yhteys toimia entiseen malliin.
Lopuksi se lemmikkien osuus. Noin kuukausi sitten toi vaimoni kissan pennun ja tyttäreni vei toisen samasta pentueesta. Kyläilyjemme aikoina ne ovat hoidossa vuoroin kotona olevan luona. Kun tyttären perhe on nyt sukuloimassa muutaman päivän, ovat molemmat pennut täällä, ja nehän temmeltävät. Niille ei riitä toisensa eikä ne lukuisat narut ja kerät, joita olisi käytettävissä. Viime yönä olivat löytäneet ohuet liitäntäjohdot ja seurauksen siitä olen jo kertonut.
Kolmisen viikkoa sitten oli oma kissamme onnistunut katkaisemaan sisä ja ulkolämpömittarista ulos anturille vievän yhdysjohdon. Saa nähdä mikä johto on seuraavana katkaisuvuorossa. Tuossa nyt oma Toopemme kehrää tyytyväisenä lämpöpatterin vieressä, täytyyhän sitä siinä silittää välillä, eihän se ymmärrä pahaa tehneensä ja ajan oloon varmaan kujeet vähenevät. Tyttären Viiru lepää onnellisena keinutuolissa, oppineeko vielä keinumaan.
Vanha adjektiivikertomus
Elo 2. 2008 taavetti
Löysin vanhan koneeni uumenista vanhan, joskus sinne kätkemäni
adjektiivikertomuksen, lisäänpä sen blogini sivuksi ja ystävieni iloksi
tänne.
Outo eläinlääkintäkeikka
Olin juuri palannut kotiin limaiselta
työmatkaltani, olin hyljeksittävän väsynyt ja tarkoitus oli viekkaasti
päästä kelmeään vuoteeseeni nukkumaan. Olin juuri täyttänyt säästeliään
praktiikka laukkuni, kun yllättäen puhelin soi juhlallisesti, vaatien
vastaamista. Tartuin säälittävästi luuriin ja kuulin juonittelevan
selostuksen, jollaista en kuuna kullan kitsaana ollut uskonut koskaan
kuulevani.
Sieltä soitti ilahtunut ystäväni,
kiivas ystäväni lukion ajoilta ja kertoi älykkään tarinan. Joku laiska
kettu kuulemma tarvitsee apua ja pyöreästi sittenkin alakuloisen pian. Se
hatara kettu oli pyytänyt soittamaan ilmeikkäälle eläinlääkärille ja
inahteleva ystävä muisti arvoituksellisena minut, olinhan pari kuukautta
sitten myöhäisesti valmistunut ja aloittanut ensimmäisessä
ruoanlaittotaitoisessa työpaikassani.
Mitäs sinä, laulavaisesti puen
matkavaatteet ylle ja matkaan hiljaisella auton rämälläni. Ei ollut
vielä ailahtelevaisen varat riittäneet mököttävämpään. Sukelsin
örisevällä kulkineellani märisevään yöhön ja jännitin mitä kaltevaa
eteeni tulisikaan. Avautuikin lopulta kultainen näky, keskellä sipisevän
metsän aukeaa, jonka laidalla säikkyvä ystäväni odotti säälittävästi
minua.
Valitsin säälittävästä laukustani
uusia välineitä, suoritin väliaikaisen pikatestin veren koostumuksesta.
Kulmikasta tulehdusta, jonka laadun selvittämin vaatisi limaisia
lisätutkimuksia. Hyljeksivän penisilliini kuurin uskalsin kuitenkin
aloittaa kelmeästi. Annostelin viekkaan ensimmäisen erän, jonka
ruiskutin säästeliääseen kettuun. Ystäväni huoleksi jätin seuraavien
juhlallisten annosten ruiskuttamisen. Oli tosiaan säälittävä ja
juonitteleva työkeikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti