keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kissojen kisailua

Tam 2. 2009 - taavetti

Tämän voisi alkuasetelman perusteella sijoittaa tietokoneita internetiä käsittelevään osastoon, mutta asian ratkettua se kuitenkin kuuluu tänne lemmikkien puolelle.

Minulla on syksystä alkaen ollut kaksi tietokonetta, tämä uusi läppäri ja se vanha jota olen vuosikaudet käyttänyt. Vanhaa hidasta käytän enää lähinnä kirjoittaessa ja silloin tällöin päivitysten vuoksi. Kun aamulla suljin yhteyden vanhasta, saadakseni tämän uuden lankayhteyteen, niin eipä yhteyttä löytynytkään. Langatonta en ole hankkinut vielä, sillä nopeaa ei tänne vielä saa.
Käynnistin vian selvityksen, tarkistin johtojen kiinnitykset, käynnistin vanhan koneen uudelleen, koska epäilin operaattorilla olevan jotakin häiriötä, jonka mahdollisuuden halusin sulkea pois. Vasta sitten tuli mieleen tarkistaa modeemin ja seinärasian välinen johto, ja se olikin poikki useasta kohdasta. Onneksi on useita liitosjohtoja tallessa vuosien takaisten puhelinostojen jäljiltä, uusi johto modeemille ja kohta alkoi yhteys toimia entiseen malliin.

Lopuksi se lemmikkien osuus. Noin kuukausi sitten toi vaimoni kissan pennun ja tyttäreni vei toisen samasta pentueesta. Kyläilyjemme aikoina ne ovat hoidossa vuoroin kotona olevan luona. Kun tyttären perhe on nyt sukuloimassa muutaman päivän, ovat molemmat pennut täällä, ja nehän temmeltävät. Niille ei riitä toisensa eikä ne lukuisat narut ja kerät, joita olisi käytettävissä. Viime yönä olivat löytäneet ohuet liitäntäjohdot ja seurauksen siitä olen jo kertonut.
Kolmisen viikkoa sitten oli oma kissamme onnistunut katkaisemaan sisä ja ulkolämpömittarista ulos anturille vievän yhdysjohdon. Saa nähdä mikä johto on seuraavana katkaisuvuorossa. Tuossa nyt oma Toopemme kehrää tyytyväisenä lämpöpatterin vieressä, täytyyhän sitä siinä silittää välillä, eihän se ymmärrä pahaa tehneensä ja ajan oloon varmaan kujeet vähenevät. Tyttären Viiru lepää onnellisena keinutuolissa, oppineeko vielä keinumaan. 
Löysin vanhan koneeni uumenista vanhan, joskus sinne kätkemäni adjektiivikertomuksen, lisäänpä sen blogini sivuksi ja ystävieni iloksi tänne.
Outo eläinlääkintäkeikka
Olin juuri palannut kotiin limaiselta työmatkaltani, olin hyljeksittävän väsynyt ja tarkoitus oli viekkaasti päästä kelmeään vuoteeseeni nukkumaan. Olin juuri täyttänyt säästeliään praktiikka laukkuni, kun yllättäen puhelin soi juhlallisesti, vaatien vastaamista. Tartuin säälittävästi luuriin ja kuulin juonittelevan selostuksen, jollaista en kuuna kullan kitsaana ollut uskonut koskaan kuulevani.
Sieltä soitti ilahtunut ystäväni, kiivas ystäväni lukion ajoilta ja kertoi älykkään tarinan. Joku laiska kettu kuulemma tarvitsee apua ja pyöreästi sittenkin alakuloisen pian. Se hatara kettu oli pyytänyt soittamaan ilmeikkäälle eläinlääkärille ja inahteleva ystävä muisti arvoituksellisena minut, olinhan pari kuukautta sitten myöhäisesti valmistunut ja aloittanut ensimmäisessä ruoanlaittotaitoisessa työpaikassani.
Mitäs sinä, laulavaisesti puen matkavaatteet ylle ja matkaan hiljaisella auton rämälläni. Ei ollut vielä ailahtelevaisen varat riittäneet mököttävämpään. Sukelsin örisevällä kulkineellani märisevään yöhön ja jännitin mitä kaltevaa eteeni tulisikaan. Avautuikin lopulta kultainen näky, keskellä sipisevän metsän aukeaa, jonka laidalla säikkyvä ystäväni odotti säälittävästi minua.
Valitsin säälittävästä laukustani uusia välineitä, suoritin väliaikaisen pikatestin veren koostumuksesta. Kulmikasta tulehdusta, jonka laadun selvittämin vaatisi limaisia lisätutkimuksia. Hyljeksivän penisilliini kuurin uskalsin kuitenkin aloittaa kelmeästi. Annostelin viekkaan ensimmäisen erän, jonka ruiskutin säästeliääseen kettuun. Ystäväni huoleksi jätin seuraavien juhlallisten annosten ruiskuttamisen. Oli tosiaan säälittävä ja juonitteleva työkeikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti