Havaintoja metsässä

Maa 26. 2009 - taavetti

Säännöllisen epäsäännöllisesti, olen jatkanut taas tämän talven aikana, vuosia sitten aloittamaani mäntyjen pystykarsintaa. Kun syksyllä jouduin lumen tultua keskeyttämään rankojen karsinnan,  oletin pääseväni heti jatkamaan pystykarsintaa siitä, mihin sen keväällä lopetin. Muuten olisi onnistunut, mutta en löytänyrt karsintasahojani mistään. Muistin asettaneeni keväällä jonkin puun oksista roikkumaan, mutta en muistanut minkä puiden ja missä tarkkaan sanoen niiden pitäisi olla. Muutamana päivänä niitä etsin, oletin niiden toki näkyvän, ainakin punavartisen lyhyemmän sahan, joka pitäisi näkyä helposti. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, niin arvelin niiden kaatuneen kesällä raivatessani samoja alueita. Lumen tultua ne sitten jäivät piiloon, enkä niitä löytänyt oletetun lumen alta.

Lainasin Kiviseltä lyhytvartisen sahan, jolla talven mittaan olen puiden alempia oksia sahaillut. Ajatukseni on löytää alueelta lumen sulettua, rankoja karsiessani sahat, ja jatkaa yläoksien karsintaa joko ennen ilman lämpiämistä, tai viimeistään syksyllä. Lämpimällä ilmallahan tuoreita oksia ei sovi karsia, haavakkosienen leviämisvaaran vuoksi.

Eilen vein sukset metsään ja kiersin vielä kertaalleen oletetuimmat paikat, joista sahat voisivat löytyä. En kuitenkaan löytänyt, mutta kohtuullisella kantohangella hiihdellessäni mietin suiksiani. Kyllä ne hyvvät ovat kantohangella hiihtää, mutta pehmeän paksun hangen aikana ei hiihtämisestä tulisi mitään. En ymmärtänyt muutama vuosi sitten suksia ostaessani kiinnittää huomiota suksien kärkiin, vaan sen kummemmin miettimättä ostin ne, mitkä kaupassa olivat tarjolla. Olin jopa hyvilläni saatuani viimein kunnolliset hankisukset. Niinpä oli pettymykseni karvas, kun lähdin niillä kunnon hangelle. Vaikka ne ovat leveät ja varman kantavat, on niissä toivottoman kapea ja matala kärki, joka ei lainkaan nosta suksea hangen pinnalle. Maan pinnassa ne hangen alla kulkevat eteenpäin vain sen, minkä jaloillaan jaksaa työnntää. Maan lähellä kulkien ne etsiväy mukaansa kaikki risut ja varvut, mitä maastossa sattuu olemaan. Ovat siis todella raskaat avata uutta latua, vanhalla ladulla ja kantohangella ne ovat kyllä hyvät hiihtää. Ajattelin kuitenkin varoittaa blogini lukijoita, jos olette hankkimassa hankisuksia, katsokaa että niiden kärjet ovat suksien levyiset ainakin kymmenen sentin korkeuteen, mielellään vähän ylemmäksikin.

Taas pystykarsintaan

Huh 26. 2009 - taavetti

Olin jo lopettanut pystykarsinnan tältä talvelta. Aikomus oli jatkaa vanhan talon purkua, mutta sää oli siihen vielä turhan kylmä. Puoli päivää purkutyössä aiheutti lievän flunssan. Rankojakin yritin karsia, mutta nekin olivat vielä kovan lumikuoren alla piilossa. Lopulta ratkaisin, että lainaan pitkävartisen sahan, ja vähitellen sahailen siitä alkaen, mihin alaoksien sahauksen lopetin. Soitin paikalliselle Metsänhoitoyhdistyksen neuvojalle kysyäkseni, olisiko puut syytä merkitä muistiin paksuusluokittain. Se puhelu mullisti suunnitelmani täysin.
Esko kertoi vanhan avustuslain olevan vielä voimassa, ja että tämänkin talven karsinnoille maksetaan avustusta metsänparannusvaroista. Niin on arkiviikkoni tiistaista alkaen jatkunut taas pystykarsinnan merkeissä. Yhtenä päivänä kävin eväänkin kanssa, aikomuksena sahata hiukan pidempi päivä, kun vaimo oli leipomassa entisessä kodissamme. Noin tunnin ajan jaksoin sahata ruokatauon jälkeen, kun jalkani alkoivat vastustaa matalassa hangessa kahlaamista. Ei auttanut muu, kuin palata entiseen kotiin, ja kun vaimo joutui mukaan leipien kanssa, tulla nykyiseen kotiin tietokoneen äärelle. Vanhojen lehtien skannauksissa ja julkistamiskuntoon muokkauksissa täällä on aikani mennyt, mitä nyt tunnin pari, käyn välillä niitä vanhoja lehtiä lajittelemassa.

Olenkin nyt tyytynyt käymään metsässä ilman evästä, vain mehupullo mukanani. Siinä tulee sopivasti vanhoille jaloille rasitusta kunnon ylläpitämiseksi, jopa eilen tuntuivat taas tekevän vastarintaa loppuvaiheessa. Se on kuitenkin kunnon kohottamiseksi tarpeen, että aina tekee hiukan yli sen, mitä tuntee jaksavansa. Suuriin ylityksiin ei kuitenkaan ole varaa, ettei joudu toisten noudettavaksi.

Hyvässä tallessa

Tou 22. 2009 - taavetti

Olin toki aivan varma, että näkyvälle paikalle jätin pystykarsintasahani viime keväänä. Kun en niitä viime syksynä löytänyt, oletin niiden kaatuneen kevään raivauksen yhteydessä. Hämmästelin siis kovin, kun niitä ei löytynyt lumen sulettuakaan, kun lainasahalla karsin raivatun alueen puita. Mielessä oli todellisena mahdollisuutena enää alue siellä Turusen rajan vieressä, minne ensimmäisenä pystykarsintakeväänä jäi muutamia karsintakelpoisia puita erilleen muusta alueesta. Olen ajatellut karsia nekin, kunhan tulee aika siirtää karsintatyö Metsähaaran varteen, ja oletin siirron viimeisenä mahdollisuutena. Kävin sielläkin katsomassa kantohangen aikana suksilla, mutta ei niitä sieltä löytynyt.

Yksi ajoura oli kuitenkin jäänyt katsomatta, enkä mitenkään uskonut niiden siellä olevan. Tuumin kuitenkin keskiviikkona, että varmuus ennen kaikkea, ja vaikka ei sieltä löytyisikään, tulisihan sekin varmistetuksi, kun siitä ei suurta mutkaakaan kävelyyn koituisi. Olikin suuri yllätys, että punainen sahan varsi loisti silmiini siirryttyäni 30 metriä sivuun vakioreitiltäni. Siitä löytyivät molemmat sahat, ripustettuina erittäin oksaisen männyn oksiin. En vieläkään täysin muista, miksi ja miten ne sinne tulin vieneeksi, kun viimeisestä karsinnasta siellä on aikaa ainakin kolme vuotta. Luultavimmin olin vain kulkenut sitä kautta, nähdäkseni puiden kuntoa. Kun sattui sopiva mänty, ripustin sahat siihen sen sijaan, että olisin vienyt ne tien varteen. Totean lopuksi, että oli oikeastaan liiankin hyvä säilytyspaikka, kun en itsekään niitä sieltä helpommalla löytänyt. Olisivat ne löytyneet lumen aikaankin, jos olisin sitä uraa kulkenut.
Lopuksi aivan muuhu asiaan, eli vanhan talomme purkamiseen. Keskiviikkona iltapäivällä jatkoin siellä pienen vinttikamarin katon purkua. Tulipa pölyä ja roskia niskaan jokaisen lujaan naulatun laudan irrottamisessa. Oli pakko lämmittää sauna Siimeksessä, että saatoin kovassa löylyssä puhdistaa enimpiä pölyjä itsestäni.