Jouluaterioita

Jou 16. 2008 - taavetti

Sain päästä mukaan kahdelle hienolle joulun odotuksen merkeissä järjestetylle, jouluherkkuja runsain määrin notkuneen pöydän ääressä nautitulle aterialle. Vanhat perinteiset jouluherkut olivat molemmissa yhteinen tekijä, eroja oli lähinnä järjestäjässä, tunnelma molemmissa oli hienon jouluinen. Ensimmäisenä oli viime lauantain iltana uudella seurakuntatalollamme naapurin Rauhanyhdistyksen kanssa yhteistyössä järjestetty, jo perinteiseksi muodostunut, aviopareille järjestetty ateria ja ohjelmallinen juhla. Aterian järjestämisen paikat ovat vaihdelleet vuosittain, kun seurakunnallemme valmistui uusi seurakuntatalo, saivat naapurikunnan vieraat samalla tutustua siihen, kun tällä kerralla tilaisuus järjestettiin siellä.
Seurakuntamme emännät olivat panneet parastaan, valmistessaan monipuolisen herkkupöydän käyttöömme. Keittiön puolelta he saivat aterian jälkeen seurata useita hauskoja esityksiä, joita lähinnä naaapurista tulleet vieraamme meille esittivät. Osoittautui jälleen kerran, että hauskaa voidaan pitää terveelläkin tavalla, tavalla jolla ei pahoiteta eikä loukata ketään. Saatoin ties monennenko kerran todeta, että parhaimmillaan lestadiolaiset ovat erittäin leikillistä ja huumoria viljelevää väkeä. Siitä huolimatta ei unohtunut hengellinen antikaan, se tuli tällä kerralla esille muiden joululaulujen ohella lauletuissa virsissä ja Siionin joululauluissa, sekä tilaisuuden lopuksi luetussa, pienellä kuvaelmalla elävöitetyssä jouluevankeliumissa.  Varsinaisen tilaisuuden loputtuakaan eivät kaikki malttaneet heti lähteä koteihinsa, vaan jäivät noin puolen tunnin ajaksi laulamaan  joululauluja kanttorimme säestyksellä.
Saimme hädin suletetuksi illan aikana nauttimamme herkut, kun meitä odotti uusi herkkupöytä asuinyhteisömme kerhohuoneessa. Eläketalomme taustavoimat yhteistyökumppaneineen olivat sen, myös pitkäksi perinteeksi muodostuneen aterian sinne valmistaneet. Taloryhmämme asukkaat yhdessä kylällä vaikuttavien taustavoimien, kuten yhdistyksemme johtokunnan, heidän puolisoidensa ja kaikkien Eläketalomme ystävien saivat taas viettää parituntisen. tutustuen toisiinsa ja verestäen vanhoja muistoja, sekä kertoen uusia kulumisia. Tämä jouluateria on ehkä mieleen painuvimpia asukkaiden ja taustavoimien neljästä yhteisestä tilaisuudesta. Toinen merkittävähän on kesän lettukesti ulkona nurmikolla, mutta sen järjestää kuntamme vanhuspalvelu, se ei siis ole varsinaisesti yhdistyksemme tilaisuus. Keväällä ja syksyllä pidettävät viralliset kokoukset taas ovat kuivia numero ja toiminnan pohdinnan tapahtumia, joiden virkistysarvoa ei voi kehua.
Jouluateriamme erikoisuus on lakkakiisseli, jonka sinnikäs talonmiehemme kesäisillä suon kiertämisillään on meille iloksi hankkinut. Muitakaan perinteisiä jouluherkkuja valmistaneita ei toki sovi unohtaa, vaikka en heitä tähän nimeltä luettele.  Tilaisuuden enin aika kului kuitenkin joululauluja laulaessa, talonmiehen sähköurku oli kannettu kerhotilaan ja kylältä löytyi vanha tuntemamme säestäjä. Monta vanhaa tuttua joululaulua tuli lauletuksi, muutamaa uuttakin opetelluksi. Miellyttäviä ovat tällaiset yhteiset tilaisuudet.