Talvi on kohta ohi, kevät on tullut, päivät jatkuvat ja
lämpenevät. Ojat, purot ja joet täyttyvät lumesta sulaneella vedellä.
Jossakin vesi nousee tielle, täällä ei sentään muutamaa poikkeusta
lukuun ottamatta. Nuoruudessani aika tuntui matelevan, viimeisten
parinkymmenen vuoden aikana aika tuntuu kiiruhtavan siivillä ja nopeus
kiihtyy viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta.
Äitiä ei enää ole, yksi lapsenikin on poistunut keskuudestamme. Vuosi ja vuorokausi oli kahden läheiseni kuolemien välillä.
Parikymmenen vuoden ajan olen kulkenut vuosittain lääkärin
vastaanotolla todetun nivelreuman vuoksi. Reuma on saatu säännöllisellä
lääkityksellä hallintaan eli remisioon, mutta kuluneen talven aikana
ovat lääkärit todenneet kaksi uutta tautia. Vakavampana niistä voi pitää
ongelmia ja väsymystä sydämessä, jonka vuoksi on hoito aloitettu ja
jatkuu. Hoidon ohella jatkuu tarkkailu, viimeistään vuoden kuluttua on
odotettavissa kutsu uusiin tutkimuksiin Jyväskylään, sen jälkeen
mahdollisesti leikkaukseen. Varmaksi en saanut selville lääkärin
puhelimessa kertomaa mainintaa, mutta sain mielikuvan että edessä voisi
olla läpän leikkaus. Aikanaan sen sitten näkee, elän päivittäistä elämää
levollisena, aikanaan sitten kuulen jatkohoidosta tarpeellisen.
Toinen merkittävä todettu tauti minulla on diabetes, sellainen
vanhemman väestön tyyppi. Se aiheuttaa melkein päivittäin toimia, joita
ei ole ennen tarvinnut tehdä. Olen ehtinyt tutustua säännöllisiin veren
sokerin testauksiin ja tarkempaan ruokavalioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti