keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Syksyn muistoja


Niin on syksyn kotipäivät menneet vanhojen lehtien skannaukseen ja skannausten virheiden korjaamiseen, että olen vain ohimennen malttanut blogia ja kotisivuani vilkaista. Muokkaukset ja päivittämiset ovat jääneet sikseen. Tein toki kesällä kotisivut äitini suvulle, niitä olen hiljakseen päivitellyt, sikäli kuin olen materiaalia saanut. Jotakin on sinne pitänyt suorastaan keksiä, että suku pääsisi tutustumaan mahdollisuuksiin.
Kesän ja alkusyksyn päiviä olen viettänyt entisessä metsässäni rankoja karsien ja sen valmistuttua avarsin ajouria, samalla vinoja puita kaataen ja kasaan keräten. Siinä ohessa aloitin uuden pystykarsinnan Putrakoksi nimeämälläni ojikolla, joka vähitellen muotoutuu turvekankaaksi. Vain kaksi sarka on sillä alueella, niistä itäisemmän sain melkein karsituksi, läntistäkin jo alaoksista sahailin. Suurempi alue löytyy sen jälkeen Visarämeen Metsä-Karmalan puoleisesta osasta, jossa viimeksi rankoja karsin.
Tänään, itsenäisyyden päivänä kävimme puolison kanssa kävellen seuraamassa, kun kunnan ja seurakunnan toimesta laskettiin seppele sankarihaudan patsaalle. Koruton ja vaikuttava tilaisuus. Jouduin siellä kävelemääm toisenkin reissun, kun väärinkäsityksen vuoksi jäivät haudoille aiotut kynttilät kotiin. Toisella reissulla ne sinne vein ja sytytin palamaan. Tulipahan mukavasti kävelylenkkiä. Takaisin kävelin pururadan pohjoisen osan kautta. Pitkästä aikaa ihailin Ristinmäen harjalta avautuvia, mäntypylväikköjen lomitse vilkkuvia, ohuen lumen peittämiä maisemia. Muistelin siinä aikaa, kun yli 10 vuotta sitten keräsin rankoja sillä alueella harvennuspuiden latvoista. Kouluaikojakin muistelin, miten tavan takaa niiden metsäpolkujen kautta kotimatkaa kävelimme. Ne ovat mukavia muistoja, mukava oli vanhoja tapahtumia verestää.
Mietin siinä sitäkin, että se Ristinmäki on osa pitkää Sievin - Pieksämäen välistä, yhtenäistä harjumuodostelmaa. Täytynee joskus vilkaista, olenko kotisivuilleni kirjoittanut kylän keskiosan maaston esittelyn. Löytyneekö sieltä Turkkinotko, Sarvisuo, jossa on nykyisin urheilukenttä, ja kentän takaa löytyvä Golgatan rinne Likolampineen. Myös hautausmaan takana vilkkuva Kelkkämä niminen lampi ja sen pohjoispuolen rinne voisi tulla esitellyksi, samoin kouluaikamme Pitkämäki Ristinmäen harjanteelta Pienelän pellon notkelmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti