keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Vuokatinvaaralla


Olen vaimoni ja kahden tyttäremme tytön kanssa asuneet ja hyvin viihtyneet viime lauantaista asti täällä Katinkullan viihtyisissä maisemissa. Eilen teimme pikatutustumisen läheiseen Vuokatinvaaraan, joka useimmille on varmaan tutumpi, kuin tämä Naapurivaaran puoli. Vuokattihan on maan laajuisesti tunnettu laskettelukeskus, tämän toisen vaaran taitavat tuntea lähinnä vain täällä asuneet.
Ajoimme siis autolla muutaman kilometrin Vuokatinvaaran tien päähän. Kävelimme pikaisen lenkin, ensin läheiselle pienelle lammelle, jossa tarut kertovat hiidentyttären vieläkin asuvan. Mainittua tytärtä emme kuitenkaan nähneet keskellä kirkasta päivää. Näimme kuitenkin lammen rannalla lakan, eli hillan, lintin, muuraimen tai millä kaikilla nimillä sitä kutsutaankaan, täydessä kukassaan. Tuli siis todistetuksi se, että kasvaa ja kukkii se siellä kallioiden keskellä, marjoista en osaa väittää mitään, kun jäi kukka lähemmin tutkimatta.
Hyviä portaita ja myötämäkeen sujui laskeutuminen hyvin. Lähdin tyttöjen kanssa toisia, jyrkempiä portaita ylös. Vaimokin kipesi viitisenkymmentä metriä, lopulta hänen voimansa tuntui loppuvan, ja hän lähti houkutuksistani huolimatta takaisin lammelle. Melkein saman tasoinen nousu sieltä oli autolle, kuin mitä minulla oli jäljellä vaaran huipulle. Oma oli kuitenkin valintansa, siitä huolimatta jatkoin kiipeämistäni, ja voin vakuuttaa sen kannattaneen. Huikeat maisemat sieltä avautuivat, napsin niistä muutamia kuviakin. Helppoa oli laskeutua portaita ja myötämäkeä takaisin auton luokse. Ennen paluuta kävin katsomassa ja kuvaamassa maisemia, tien päähän rakennetulta näköaöatasanteelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti