Navigaattori

Olin ajatellut navigaattoria itselleni turhana hankintana, olenhan aina kysyen kylän löytänyt. Kun kerran näin ja kuulin sellaista veljeni autossa, heräsi utelias kiinnostukseni. Niinpä Vuokatin viikon lähestyessä ostin minäkin sellaisen. Oli eräiden lehtien ja kauppiaankin suosittelemaa Tomtom merkkiä, joten odotin sen parissa hyviä matkahetkiä. Monet naurut ja hauskuudet se onkin minulle tuottanut, joskaan ärtymystäkään en ole välttänyt.
Halusin tuoreeltaan oppia sen käyttöä tutuissa maisemissa, niinpä ohjelmoin sen opastamaan minut entiseen kotiini, mutta aivan väkisellä se vaati kääntymään naapuriin. Myöhemmin kokeilin sen naapurin numerolla, ja aivan sileän pellon kohdalle se vaati pysähtymään. En toki pysähtynyt, vaan huvittuneena kuuntelin Matin komentoja. Myöhemmin kokeilin toisella puolella olevan naapurin numerolla, ja se ohjasi entiseen kotiini. Kokeilin vielä siihen 101 numeron naapuriin numerokorjausta, ja niin suurta numeroa ohjelma tarjosi, ettei sillä 1100 metrin mittaisella tiellä riitä pituus.
Lähdimme sitten Hankasalmen leirikeskukseen leirille. Tiesin täsmälleen keskuksen paikan, olinhan siellä useita kertoja käynyt. Ohjelmoin siis tietämälleni Hankasalmentielle, ja Hankasalmen keskustaan meni hyvin, mutta siinä Matti komensi kääntymään vasemmalle jollekin pienelle sivutielle. Jatkoin ajamista sinnnikkäästi päätietä kohti Hankasalmen asemaa, matin äänen huutaessa tavan takaa, että jos mahdollista, käänny takaisin. Se vaati itsepintaisesti kääntymistä vielä siinä vaiheessa, kun onnellisena pysäköin autoni leirikeskuksen pihaan.
Matka Vuokattiin sujui onnekkaammin. Ensin suunnistin Lapinlahdelle, ja hyvin toimi naviohje perille asti. Samoin siitä pohjoiseen Katinkullan alueelle, vaikka tarkaa osoitetta en tiennytkään. Ei se ensi kerralla perille vienyt, kun en tiennyt päämäärän numeroa. Kaupan luokse se jätti ja myöhemmin ohjasi perillekin.
Suurimmat naurut ja kiukut olen kuitenkin kokenut silloin, kun asetan määränpään kotiini. Alussa oli kartassa tiemme Toukolantie merkitty Nimetön tie merkillä, Toukolantie oli kartassa naapurin Keskiahon pihatie. En onnistunut nimeämään tietämme oikealla nimellä ennen, kuin olin ensin vaihtanut kartan Toukolantielle toisen nimen. Oikeastaan se ei ole mikään virallinen kulkutie, onhan vain yhden talon pihaliittymä. Nyt on tällä tiellämme oikea nimi, mutta tänne ei navigaattori ohjaa minua kuin joskus vahingossa. Aina se vaatii ajamaan sinne Keskiahon pihaan, vaikka laitan määränpään Toukolantien osoitteelle tai Koti suosikille. Useita kertoja olen vaihtanut Koti suosikin paikkaa omassa pihassani auton viimeisen pysähdyksen paikalle, mutta vielä eilenkin navigaattori vaati kääntymään Keskiahoon. Kumma ettei 11 tai 12 sateliittia anna sen tarkempaa sijaintia, miksi se valehtelee kerta toisensa jälkeen melkein 100 metriä. Apua ei ole ollut myöskään tien nimellä ohjelmoinnista, eikä tietokoneyhteydelläkään korjaamisista. Jokaisen nettiyhteyden jälkeen olen kokeillut, joko korjaukseni on mennyt perille, mutta tähän mennessä aina sama tulos.
Lopulta kyllästyin Matin ja puolisonsa komenteluun ja otin äänen pois käytöstä. Olen vain näytöltä seurannut nuolien vaihtelua, takaisin komennotkin on helpompi kestää vain katsottuna, samalla voin nauraa niille. Olen vain miettinyt, uskallanko antaa mahdollisille vieraille osoitettamme navigointia varten, jos se tosiaan on noin sattumanvaraista. Suurin kömmähdys navigaattorille tuli, kun asetin päämääräkasi Puijonlaaksontie 2, jossa on Kuopion keskussairaala. Se ohjasikin minut yli puoli kilometriä liian aikaisin Puijontielle, eikä sinne mihin olin menossa. Mitenhän olisi käynyt, jos olisin ymmärtänyt etsiä sairaalan nimellä osoitteeksi.