Tou 8. 2009 taavetti
Aivan oikein, ruislyhteitä siinä asetellaan kuhilaalle, ja nimenomaan kuivamaan. Nuoruudessani olen tehnyt varmaan tuhansia lyhteitä, joista olen koonnut tuhansia kuhilaita. Lyhteitä kokosivat ja sitoivat toisetkin, mutta isön kuoleman jälkeen ensimmäinen vaihe, niitto ja viimeinen vaihe, kuhilointi olivat pääasiassa minun töitäni. Niitä ennätin tekemään jossakin määrin naapureissakin.
Vain ruis on kyllin pitkäkortista, että siitä saa kunnon kuhilaita. Normaali kuhilaaseen laitetaan 12 lyhdettä, on ainakin kaksi oikeaoppista tapaa koota kuhilas. Meillä aloitettiin panemalla yksi lyhde pystysuoraan keskelle, sen korret taitettiin siten, että tähkät osoittivat alas, mutta eivät yleeeyneet aivan maahan asti. Siihen lisättiin lyhteitä vinoon toisiaan vasten, ja taas taitettiin korret alaspäin. Aluksi kaksi lyhdettä vastakkaisilta suunnilta, sen jälkeen kaksi lyhdettä vastakkain välisuunnalta. Edelleen välistä kaksi vastakkain korret taittaen, kunnes kuhilaassa oli 11 lyhdettä. Lopuksi valittiin tukeva lyhde, joka suunnilleen keskeltä taitettuna heitettiin hatuksi kuhilaan päälle.
Normaalissa kuhilaassa on siis aina 12 lyhdettä. Periaate kuhilasta kootessa on, että tähkät osoittavat mahdollisimman hyvin alas, mutta eivät ylety aivan maahan. Alas osoittavasta tähkästä vesi valuu ohi menemättä tähkän sisälle. siksi oli tärkeää, että mahdolliset ylös sojottavat tähkät ja koko kuhilas peitettiin lopuksi kunnollisella hattulyhteellä.
Vaihtoehtoinen tapa aloittaa kuhilas, on panna kolme lyhdettä vinoon toisiaan vasten, ja taittaa niiden korret samaan aikaan. Siinäkin jatkorakentaminen sujui aina kaksi vastakkain ja lopuksi kunnon hattu päälle. Vain ruis on kyllin pitkäkortista, että siitä saisi kunnon kuhilaita. Ihmisten ravintokasvina se oli niin arvokastakin, että sadon varmistamiseksi voitiin käyttää työvaltaisia menetelmiä. Ohrat, kaurat ja vehnät nosteltiin tavallisesti seipäille heinien tapaan, joskin varsinkin Pohjanmaalla nekin sidottiin lyhteiksi. Tässä kuvassa on ilmeisesti kyseessä vanhojen työmenetelmien näytös, kun näkyy taustalla yleisöäkin. Toki kilpailukin on mahdollinen.
Selvitin nyt itse näitä työvaiheita, tuskin teistä kukaan näistä mitään tiesi, onhan leikkuupuimureiden aikaa eletty nelisenkymmentä vuotta, vaikka ensimmäiset kymmenen vuotta siitä vanhaa ja uutta menetelmää käytettiin samaan aikaan eri taloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti