Erilainen suviseuramatka

Hei 5. 2009 - taavetti

Olenhan ennenkin kulkenut suviseuramatkoja linja-autolla, vaikka edellisestä sellaisesta on aikaa jo kymmeniä vuosia. Kun hankimme vuonna 1979 oman henkilöauton, on ollut itsestään selvää, että sillä kuljemme seuramatkamme mahdollisuuksien mukaan. Ensimmäiset vuodet kuljimme sillä autolla, kuljetimme tavarat auton myötä ostetussa Repe peräkärryssä ja nukuimme yöt suuressa teltassa, johon mahtuivat yöpymään vanhempien lisäksi lapsetkin. Joskus yösydäminä kärsin siinä viluakin, mutta aina aamuin sai herätä kauniiseen lauluun ja toivotukseen: Hyvää huomenta, Jumalan terve! Siitä saattoi alkaa uusi seurapäivä tavallisesti itse sprii-tai kaasuliekin kuumuudessa keitetyllä kahvilla. Kun kentällä kiellettiin keittimienkin käyttö, haimme kahvimme litramyynnistä joko pannulla tai termospullolla.
Jossakin vaiheessa ostin telttaperävaunun, niin saatoimme laatia vuoteemme irti maaperän kosteudesta ja epätasaisuudesta. Asuntovaunuakin olemme ehtineet vuokrata, parina vuonna meillä oli omakin vaunu, tosin vanha ja resuinen. Useasti olemme päässeet yöpymään jossakin sukulaistalossa, ja kun seurat ovat olleet tässä läheisyydessä, on ollut ilo käydä uinumassa oman tutun peiton alla.
Tänä vuonna suviseurat olivat kaukana meiltä, eikä siinä läheisyydessä ole sukulaisiakaan. Toki olisimme voineet varata yksityis- tai yhteismajoituksen, onhan meillä niistäkin kokemuksia, viimeksi viime kesän Alajärven maakunnallisista seuroista. Ehdotin kuitenkin tammikuussa vaimolleni, että jos kokeilisimme kyyti- ja majoituspakettia täysihoidolla, josta meillä ei ollut ennestään kokemuksia. Kun vaimo suostui ehdotukseen, soitin ensin palvelun tarjoajalle ja heti sen jälkeen kirjoitin sähköpostiviestin. Muutaman päivän kuluttua meille tulikin ilmoitus ja lasku etumaksusta, jonka hotelli vaatii ilmoittautumisen varmistukseksi. Toisen erän maksoin muutamaa viikkoa ennen seurojen alkamista, eikä sitten muuta, kuin odottamaan uutta elämystä.
Avainsanat: laulu, matka, suviseurat