perjantai 18. lokakuuta 2013

Yllätyspuhelu

Ystävä ja kollega soitti eilen yllättäen ja kertoi toivovansa opaspalvelua. Parin kaverinsa kanssa olisivat haluamassa jonnekin erämaahan, toivoivat ainakin vihjettä paikasta ja jos mahdollista, mukaann lähtöä. Mieluisiahan sellaiset pyynnöt minulle ovat, nyt vain askarrutti krittisessä vaiheessa etenevä kystykarsinta, joka pitäisi saada päätökseen ennen ilmojen lämpiämistä. Kohteitahan tiedossani kyllä on, kesti vain hetken keskustella, että pääsisi toiveista edes hiukan perille.
Kalastaminenkin saattaisi kiinnostaa, mutta ystäväni epäili järvien olevan vielä jäässä, enkä uskaltanut varmaksi luvata metsälampien avoimuutta, vaikka nämä asutun alueen järvet lainehtivatkin. Lopulta teimme kompromissiratkaisun, lähtisimme aamulla siihen maastoon, jossa olen kulkenut karsimassa. Ystävälläni saattaisi olla sinä kuvauskohteita, ainakin paikoin selvästi näkyvät muinaisrannat lienevät sellaisia. Kaverit voisivat tehdä tulen ja keitellä kahvia, elleivät muuta tekemistä keksi.  Minä saisin ainakin hetken jatkaa karsintatyötäni, ja olisihan siitä kohta mahdollista menä vaikka Susivuorille tai muualle sopivia kohteita katsomaan. Ystäväni lupasi soittaa aamulla tarkemman sopimisen merkeissä.
Kun heillä oli yöretkenkin mahdollisuus mielessä, mietin kotiin palattuani, että olisi vaikka Poskeisen maja ollut hyvä paikka sellaiselle. Ainakin siinä olisi ollut vaihtelua meille kaikille, olenhan minä vain kerran kävellyt siitä ohi hetken pysöhtyen. Kavereille olisi mahdollisesti ollut ensimmäinen kerta. Nyt odotellaan kuitenkin aamua ja tarkempia tietoja sekä niiden mukaan  sopimista.

Maaston tarkkailua

Niinhän siinä kävi, että ystäväni valitsi suunnan Salamajärven suuntaan. Olisin toki sinne mielelläni mukaan lähtenyt, mutta pystykarsinnan vaiheen ja tavoitteen vuoksi pysyttelin mieluummin karsintamaastossa. Sitä maastoa olenkin viimeksi kuluneen viikon aikana katsellut “uusin silmin.” Olenhan sen kapean louhikon nähnyt kymmenien vuosien aikana useita kertoja, mutta vasta nyt, saatuani oppia ja hiukan tutkittuani muinaisrantoja, katsoin alkuviikolla, että siinä saattaisi olla yksi muinaisranta. Sellainen on aivan mahdollista, mutta perjantaina tuli mieleen vielä uusi ajatus, jota eilen karsiessani maastoa silmäillen aprikoin lisää. Siinä saattaisi olla muinaisen joenkin uoma, sen verran kapea ja notkelmassa se noin 20 - 35 metriä leveä kivivyöhyke on. Kysymys on vain siitä, mistä se mahdollinen joki olisi joskus virrannut.

Siellä Visalantien päässä on kahden mäen välinen notkelma, josta vesi olisi hyvinkin virrannut, jos siellä ylempänä olisi ollut järvi. Se taas edellyttää sitä, että siellä on mäkien saartama allas, vai liittyisikö se jääkauden loppuvaiheisiin tai sitä seuranneeseen maan kohoamisen vaiheisiin. Täytyypä joskus tutkia karttaa sillä silmällä, ja mikä estää maastoakin tutkimasta. Suurin todennäköisyys voisi sentään olla, että siinä on ollut joskus jään salpaama vesiallas.
Äitienpäivä alkoi aurinkoisena. Hetken mielijohteesta valmistin vaimolleni kortin tietokoneella ja sitten tulostin sen. Samaa korttia muokaten sain kortin omalle äidillenikin. Kaisa vei sen tulosteen äidin asuntoon, viedessään sinne muutakin tavaraa. Kohta lähdemme käymään tyttären luona entisessä kodissamme, siellä meille on luvattu äitienpäivälounas. Iltapäivällä on äitienpäivän juhla Rauhanyhdistyksellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti