Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma? Varsinkin
silloin, kun Suomi itse Ahon ja Viinasen yhteistyössä yritti turhaan
löytää apua Suomelle, opetti tilanne, että jos jossakin apua tarvitaan,
sitä on hyvä antaa mahdollisuuksien rajoissa. Keinoista sopii kyllä
keskustella, mutta totaalikieltämistä ei suositella. Ei ollut naurun
paikka, kun Ahon hallitukselle lankesi maksuun sinipunan tunnustama
“vekseli.” Eivät silloin kertoneet, mutta myöhemmin paljastivat, että
kansainväliseen holhoukseen joutuminen oli vain muutamasta tunnista
kiinni. Onneksemme ne muutamat tunnit riittivät, vaikka SAK ei taipunut
Kalevi Sorsan linjaamalle sisäisen devalvaation, eli palkkojen
tilapäisen laskemisen tielle. Niin joutui sinipunan alkama kovan markan
politiikka lopulta luovuttamaan, vaikka Ahon hallituskin sitä aluksi
“talous viisaiden” opastamana yritti jatkaa.
Vasta pakkodevalvaatioiden jälkeen päästiin huippukorkojen
tilanteesta, enkä haluaisi takaisin sellaiseen. Tuskin korot enää 28 %
tasolle nousisivat, mutta yhdenkin euromaan talouden luhistuminen
nostaisi meidänkin korkotasomme helposti lähelle kaksinumeroista
lukemaa. Ei se olisi velallisille hauska tilanne, mutta mistä muusta
kansainvälinen pankkijärjestelmä ottaisi nousevat kulunsa, kuin korkoja
nostamalla. Varmasti Tuomioja ja moni muukin sen tietävät, mutta joko ei
ole tietävinään tai muistavinaan näin vaalin lähestyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti