torstai 17. lokakuuta 2013

Vaalit ja talous

Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma? Varsinkin silloin, kun Suomi itse Ahon ja Viinasen yhteistyössä yritti turhaan löytää apua Suomelle, opetti tilanne, että jos jossakin apua tarvitaan, sitä on hyvä antaa mahdollisuuksien rajoissa. Keinoista sopii kyllä keskustella, mutta totaalikieltämistä ei suositella. Ei ollut naurun paikka, kun Ahon hallitukselle lankesi maksuun sinipunan tunnustama “vekseli.” Eivät silloin kertoneet, mutta myöhemmin paljastivat, että kansainväliseen holhoukseen joutuminen oli vain muutamasta tunnista kiinni. Onneksemme ne muutamat tunnit riittivät, vaikka SAK ei taipunut Kalevi Sorsan linjaamalle sisäisen devalvaation, eli palkkojen tilapäisen laskemisen tielle. Niin joutui sinipunan alkama kovan markan politiikka lopulta luovuttamaan, vaikka Ahon hallituskin sitä aluksi “talous viisaiden” opastamana yritti jatkaa.
Vasta pakkodevalvaatioiden jälkeen päästiin huippukorkojen tilanteesta, enkä haluaisi takaisin sellaiseen. Tuskin korot enää 28 % tasolle nousisivat, mutta yhdenkin euromaan talouden luhistuminen nostaisi meidänkin korkotasomme helposti lähelle kaksinumeroista lukemaa. Ei se olisi velallisille hauska tilanne, mutta mistä muusta kansainvälinen pankkijärjestelmä ottaisi nousevat kulunsa, kuin korkoja nostamalla. Varmasti Tuomioja ja moni muukin sen tietävät, mutta joko ei ole tietävinään tai muistavinaan näin vaalin lähestyessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti