Käynti Alajärvellä

Hei 29. 2009 - taavetti

Suunnittelimme seuramatkaa vaihteeksi Ranualle, mutta kotimiesvuorot viivyttivät lähtöä, kun tyttären tytärkään ei vielä tarvinnut kyytiä kotiinsa Oulun seudulle. Vielä perjantaina iltapäivällä oli epävarmaa, lähdemmekö minnekään. Lopulta vaimon kysymys lähdöstä antoi minulle inspiraation suunnitteluun: Lähdemmekin Alajärven maakunnallisiin seuroihin. Vielä soitto lomamatkalta palaavalle tyttärelle ja asia ratkesi, kun heille ei enää tarvinnut käydä lämmittämässä pesuvettä.Samalla vihjaisin tyttärelle, että pari, ehkä kolmekin lasta mahtuisi kyytiimme. Testasin matkalla navigaattoria, ja ihmeen hyvin se opasti. Sitä kuitenkin jäin ihmettelemään, että Alajärven Kirkkotielle se olisi halunnut opastaa meidät jonnekin ihmeen kauas ohi Alajärven. Hoiskossa se opasti kääntymään vasemmalle, ja kun käännyin tietämäni mukaan oikealle, meille alkoi erimielisyys. Vielä Alajärven keskustassa se opasti jatkamaan ohi keskustan. Katsoessani jäljellä olevaa matkaa, näytti navigaattori sitä olevan vielä yli 30 kilometriä. En osaa aavistaa, minne olisimme sen opastamina päätyneet. Onkohan Alajärvellä nykyisin kaksi eri Kirkkotietä, sillä keskustastakin sellainen löytyi. Myöhemmin kokeilin nähtävyyshakuna, ja sain heti oikean opastuksen, jopa kirkon virallinen nimi, Alajärven Gabrielin kirkko selvisi.  Ilman navigaattoria nimi olisi minulta tietämättä vieläkin.
Niin sitten lauantain aamuna lähdimme matkaan, koukkaus Junganperän kautta, josta pari tyttöä asettui takapenkille patjoineen. Isänsä sukulaiselta he olivat kysyneet ja saaneet teltan majapaikakseen. Siinä serkukset sitten viettivätkin yönsä Alajärven rannalla, kirkon takana. Me vaimon kanssa tyydyimme varmaksi koettuun yhteismajoitukseen Alajärven Rauhanyhdistyksellä, jossa yö menikin mukavasti meiltä molemmilta. En ole aivan tietoinen, missä oli naisille varattu majoitustila. Meitä miehiä nukkui eri puolilla suuressa seurasalissa, kolme miestä puhujan korokkeellakin. Kun menin sinne lauantain iltana mielestäni myöhällä, siellä ei ollut ketään muita. Oletin saavani nukkua yön aivan yksin, mutta aamulla herätessäni havaitsin lisäväkeä saapuneen. Hiljaa olivat kulkeneet, kun en mitenkään häiriintynyt heidän tullessaan. Suuri patjakasa oli huvennut hiljaisesti, mutta sunnuntain aamuna se taas oli melkein entisellään.
Seurapaikkana toimi entiseen tapaan Alajärven suuri kirkko ympäristöineen. Ihmeen paljon sieltä löytyy tilaa asuntovaunuille ja teltoille. Kirkon etupihaan oli sijoitettua penkkiryhmiä sinne tänne, lähinnä alueen puuryhmien alle ja viereen. Nyt sain tutustua lehmukseenkin, jota puuta en ole ennen tuntenutkaan.
Parasta antia saimme kuulla vuoroin kirkon penkissä, vuoroin ulkopenkeillä istuen. Puheet olivat samalla opettavaisia, mutta mikä parasta, myös sielua ruokkivia. Kun en tehnyt muistiinpanoja, en edes yritä referoida mitään puhetta. Osa niistä kuului Järviradion kautta, mutta me saimme kuunnella niitä paikan päällä istuen.
Avainsanat: kirkko, navigaattori, seurat