Saatuani viime vuonna raivaamieni alueiden rankakelpoiset rungot
karsituiksi ja Visasuon alueen ajourat avatuiksi, aloitin uuden alueen
pystykarsinnan. Tällä kerralla laskeuduin rehelliselle suolle, joka on
vähitellen kehkeytymässä ojikosta muuttuman kautta turvekankaaksi.
Mukavasti siinä karsittavia, hyviä männyn runkoja löytyykin.
Alku on mennyt mukavasti, vähäinen syksyn lumi suli, säät ovat olleet
lauhkeita, kuin konsanaan maitovelliä. Tällä viikolla astui pakkanen
kuvioihin. Alkuviikolla en yrittänytkään metsään, mutta kun eilen
vaikutti hiukan lauhtuneen, ajattelin käydä karsimassa yläoksia niistä
puista, jotka viime viikolla aloitin. Kauan en metsässä hirvinnyt
työskennellä, käteni kylmettyivät ja vilustumisen mahdollisuus
arvelutti. Ehkä pelkkä karsinta olisi menetellyt, mutta kun jokainen
karsittu puu merkitään, täytyy poistaa sen ajaksi käsine oikeasta
kädestä, että kynä pysyisi ja voisi vetääkin merkkiviivan. Se oli liian
kylmää, niin ajattelin lämpimämpiä ilmoja joskus tulevaksi karsintaa
varten.
Aivan turhaksi ei kotoa lähtö osoittautunut, sillä pääsin avustamaan
vävyä suuren oven nostossa. Ne ovet saavat uudet liukukiskot ja -rullat,
kun entiset alkoivat käydä turhan raskaiksi hevostyttöjen käyttöön.
Eipä ihme, raskaita ne olivat minunkin työnneltävikseni aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti