Sukujen tapaamisia

Elo 9. 2009 - taavetti

Oli ajatukseni kirjoittaa kaksi eri merkintää, mutta kun kirjoittaminen sukuhäistä viivästyi, taidan yhdistää samaan merkintään maininnan myös sukuseuran kokouksesta. Tilaisuudet olivat viikon välein, vastakkaisilla suunnilla kodistamme katsoen. Viikko sitten lauantaina oli veljeni tyttären häät pohjoisessa Savon kirkonkylässä. Olivat miellyttävät uskovaisten sukujen häät. Vaikka suurten sukujen esittämät ohjelmat kestivät yhtensä useita tunteja, ainakaan minä en pitkästynyt sitä seuraamaan. Ihmeellistä asiassa oli sekin, että sekä sulhasen, että morsiamen perheiden isät ovat aikanaan lähteneet kylältämme, tehneet muualla elämäntyönsä ja asuneet muualla, säilyttäen silti aktiivisen yhteyden lapsuuksiensa kylään.
En aio tarkemmin muistella enkä eritellä juhlan ohjelmaa, kunhan totean, että monipuolisesti lahjakkailta vaikuttivat molempien perheiden esiintyjät. Kun omaisten ohjelman lisäksi molempien puolisoiden ystävät esittivät oman osuutensa, jota sitäkin löytyi molempien ystävien joukosta runsaasti, ei ole lainkaan ihme, että esittämiseen kului aikaa. Toki siihen olisi pitkästynytkin, ellei omaisten ohjelmien jälkeen olisi juotu hääkahveja välillä. Sitten olikin mukava vielä istahtaa pariksi tuokioksi seuraamaan nuoren parin ystävien esittämiä tuokiokuvia avioliiton solmineiden ystäviensä vaiheista ja aktiivisuudesta ennen seurustelun alkua, siitä miten pari tutustui aikanaan toisinsa ja miten tutustuminen kehittyi ensin ystävyydeksi ja lopulta seurustelusuhteen kautta kihlautumiseen ja avioliittoon.
Parhaat ohjelmanumerot olivat kuitenkin ensin kirkossa, jossa vihkimisen suoritti veljani nuoruuden ystävä ja asuntokaveri, joka silloin kerran kävi meilläkin seurat pitämässä. Tämä ystäväpastori, myöhemmin kirkkoherra ja rovasti, on tullut perheellemme muistakin yhteyksistä. Vaimoni lapsuuden seurakunnassa hän toimi useat vuodet kappalaisena, ja siinä ominaisuudessa puhui vaimoni äidin syntymäpäiväseuroissa. Muutama viikko sen jälkeen hän sai tehtävän suorittaa vaimoni isälle viimeisen palveluksen, hoitaessaan ruumiin siunauksen Taivalkosken kauniissa siunauskappelissa ja puhuessaan sen jälkeen muistoseuroissa. Paikkakunnalta muutettuaan hän vielä palasi ainakin yhden kerran takaisin, kun Muhoksen suvisaeurojen aikana ajasta siirtynyt vaimoni äiti siunattiin samassa kappelissa ja sen jälkeen laskettiin leposijaan miehensä viereen.
Eilinen oman äitini sukuseuran kokous oli pieni juhla näihin muihin verraten, mutta mielestäni erittäin tärkeä muuten hajallaan asuvan suvun yhteyksien säilyttäjänä ja vahvistajana. Oma osuuteni suvun piirissä sai jatkoa seuran hallituksen jäsenen ominaisuudessa, ja vahvistustakin, kun pitäisi laatia suvulle kotisivuja. Teknisesti olisi helppoakin, ainakin näiden Foorumi.info ja nettisivu.org palvalujen piirissä, vaikka minulla ei olekaan minkään ohjelmoinnin taitoa. Näissä on valmiit pohjat, muta tyylien ja ulkoasujen valinnoissa tuntuu tosi vaikealta. Onkohan kynnys minulla liian korkealla, vai kuvittelenko toisten vaatimuksista liikoja. Mitään toisarvoista en kuitenkaan haluaisi suvulle olla näyttämässä, etteivät heti alkuun kyllästyisi.
Avainsanat: häät, Sukusivut