Aikataulutetut suviseurat

Hei 8. 2009 - taavetti

Niin kauan kuin muistan, suviseuroissa on noudatettu ennalta suunniteltua aikataulua. Puheet ja väliajat, sekä seurojen ohessa järjestettävät kokoukset alkavat kirjallisen ohjelmalehtisen kertomina kellon aikoina. Vain aivan pientä lipsumista on tapahtunut väliaikojen alkamisissa. Tällä kerralla meidän seuramatkaamme sisältyi aivan uusi, ennen kokematon aikataulutus. Kun majoitulsemme oli järjestetty Forssaan, 50 kilometrin päähän seurapaikasta, ja iltapäivän ruokailut oli tilattu majoituksen läheltä, ruokakeitaan yrittäjältä, oli sovittua aikataulua noudatettava. Vain kolmen linja-auton lähtöjärjestyksen vuorottelu, antoi pienen vaihtelun mahdollisuuden.
Menopäivänä torstaina, emme yrittäneetkään ehtiä seurapaikalle. Tarkoitus oli kuunnella autossa matkan aikana ja hotellin kokoushuoneessa illalla, mutta radioyhteys ei toiminut, emmekä siksi voineet kuunnella. Mennessä kuuntelimme kuljettajien CD- levyjä, mutta eipä illalla olisi jaksanutkaan kuunnella. Ainakin vaimoni ja minun varhainen herääminen ja pitkä matka väsyttivät niin, että heti huoneeseen päästyämme oitis sukeuduimme peittojen alle.
Perjantain aamuna oli varhainen herätys, seitsämältä pääsimme aamupalalle ja kahdeksalta lähti auto, mutta niin ehdimmekin mainiosti uuteen hienoon, isoon telttaan, seuraamaan ja kuuntelemaan seurojen avajaisia. Olikin minulle harvinaista selvitä isoon telttaan avajaisten ajaksi, vaikka muutaman kerran muistan kuvanneeni lippujen nostoa ja avajaistervehdyksiä isossa teltassa. Taisi nyt olla ensi kerta, kun Suomen luterilaisen kirkon arkkipiispa esitti oman tervehdyksensä. Lapsuudessani ja nuoruudessani eivät piispat juuri suviseuroihin henkilökohtaisia tervehdyksiään tuoneet, taisi olla Oulun piispa Rimpiläinen joka sen käytännön aloitti. Toki kaikista muistamistani vuosikokouksista on sähketervehdys lähetetty niin arkkipiispalle kuin sen hiippakunnan piispalle, jonka alueella seurat on kulloinkin järjestetty.
Niin meni seurojen päivät isossa teltassa, kentällä ja väliin autossammekin kuunnellessa. Lauantain kenttäehtoolliseen emme ehtineet osallistua, tilaisuuden alkaessa olimme juuri lähdössä majoitukseen. Siellä saimme saunoa hyvässä hotellin saunassa ja kuunnella ehtoollismessun loppuvaiheen ja sen jälkeen illan alustuspuheenvuoron hotellin kokoushuoneessa, jonne oli radioyhteyden puuttuessa järjestetty internetyhteys ja kuuntelumahdollisuus. Useita kymmeniä kuuntelijoita sinne olikin kokoontunut ja kaikki kuuntelivat keskittyneinä. Vaikka puheenvuoro oli entisen tavan mukaan suunnattu lähinnä nuorille, oli siinä meille vanhoillekin hyvää kuultavaa. Ainakin minun sieluni iloitsi sen nuoren pastoriveljen valmisteltua puhetta, vielä Jumalalla asiaa nuorillemme, ja ilmeisen selvästi nuoret sitä mielellään kuuntelevat.
Kun lauantain ehtoollinen jäi väliin, saimme hienon korvauksen sunnuntaina Loimaan kirkossa, jossa paikalliset seurakunnan työntekijät olivat valmistelleet hienopiirteisen messun, ja veljemme Keijo Nissilä julisti saarnassaan raitista ja kokonaista Jumalan sanaa.