Diakoniaa

Maa 5. 2009 - taavetti

Harvoin tulee ajatelleeksi, että diakonia taitaa olla toiseksi vanhin kristillisyyden järjestetyistä työmuodoista. Vanhinhan tunnetusti on apostolinen saarna- ja lähetystehtävä, johon Jeesus eläessään, ainakin yhden kerran lähetti kerrallaan 70 opetuslastaan kahden ryhmissä. Tämä kaksin ja kaksin lähettäminen on vieläkin käytäntöä SRK.n lähetystoiminnassa, joskin usein ulkomaille lähetetään tulkki kolmanneksi.   Kun köyhien ja muuten osattomien auttaminen alkoi kohtuuttomasti haitata apostolien julistustoimintaa, valittiin Jerusalemissa erityinen seitsemän miehen “diakoniatoimikunta.” Valinnan vaiheista kerrotaan apostolien teoissa, samoin sen yhden jäsenen, Stefanoksen marttyyrikuolemasta.

Luterilaisen kirkon diakoniatoiminta on ilmeisen tunnettua suomalaisten keskuudessa, harvempi sen sijaan tietänee, että diakoniatoimintaa on myös Rauhanyhdistysten toiminnassa. Eivät taida kaikki yhdistysten jäsenetkään siitä tietää, koska siitä   suuremmin huudella, vaan auttaminen pyritään järjestämään hienovaraisesti, etteivät ulkopuoliset sitä edes huomaa. Enin osa sellaista auttamista on avun tarvitsijoiden läheisten talkoo- ja muuta avustustoimintaa, josta ei tehdä minkään kaltaisia tilastoja, eikä niitä esitellä minkään yhdistyksen toimintakertomuksissa. Kun sellainen toiminta on kaikesta huolimatta inhimillistä toimintaa, jää siihen helposti aukkoja, koska kaikilla avun tarpeeseen joutuneilla ei ole lähistöllä omaisia, jotka heidän avun tarpeensa huomaisivat, saati että voisivat apua perille toimittaa. On lisäksi hyvinkin mahdollista, että auttajakin voi väsyä, jolloin hänkin tarvitsee apua ojentavaa kättä.

Näitä aukkoja täyttämään on monissa Rauhanyhdistyksissä valittu erityinen diakoniatoimikunta. Sellainen valittiin muutaman vuoden tauon jälkeen meidänkin pienen Rauhanyhdistyksen vuosikokouksessa. Pääsin toimikunnan jäseneksi sen ainoana miehenä, vaikka toki voimme miehistä apua pyytää keneltä tahansa avun tarpeen mukaisesti. Toimikunnan tehtävä on enemmän seurata tilanteita ja välittää apua sen tarpeen mukaan. Eteen tulleissa asioissa mietitään, kuka olisi missäkin sopivin avun hienovaraiseen tarjoamiseen. Sellainen on yleensä joku, joka on muutenkin lähimmissä ja luottamuksellisissa suhteissa kyseisen henkilön tai perheen kanssa. Tästä periaatteesta olimme yksimielisiä eilen illalla olleessa toimikuntamme ensimmäisessä kokouksessa. Kun tiedämme yhteiskunnan auttavan monissa asioissa varsin tehokkaasti, on tarkoituksen mukaista, että sen avun piiriin voisimme opastaa ja auttaa heitä, jotka siihen ovat oikeutettuja.
Tämän tapaisia pohdinnan tuloksia meille tuli eilen illalla. Keskustelimme illan aikana muutamista yksittäistapauksistakin, ne eivät kuitenkaan kuulu tämän eikä muunkaan julkisen kirjoituksen aineistoon. Samalla kun sovimme näistä ja monista muistakin asioista, sovimme seuraavan kokoontumisen toukokuulle. Sanovat naurun jatkavan ikää, niin ainakin meidän ikämme jatkui melkoisesti. Terveen huumorin aiheuttama nauru raikui pienessä joukossamme useaankin otteeseen. Kenenkään vaikeuksille ei sentään naurettu, vaan ilmeet vakavina keskityimme niitä pohtimaan.