Elämäntarinoita

Syy 4. 2008 - taavetti

Läheisellä kansanopistolla vietimme vaimon kanssa onnistuneen viikonvaihteen, olimme oppimassa elämäntarinoiden kirjoittamisen teoriaa. Perjantain iltana kurssit alkoivat, lauantai oli pitkä ja tiivis oppimisen päivä. Sunnuntaina viimeisteltiin opittuja asioita, ja käytiin piispan messussa seurakunnan kirkossa.
Samaan aikaan oli opistolla lukuisia muitakin lyhyt kursseja, Päivämiehen alueavustajat ja -toimittajat opiskelivat alansa asioita, aupair toiminnassa olleet ja sellaseen aikovat opiskelivat englannin kieltä, että olisi parempi kielellinen valmius ja entisten kuultuja kokemuksia uusilla eri perheisiin haluvilla. Opistoavustajia ja opistojen paikallisia yhdyshenkilöitä opiskeli tehtäviinsä kuuluvia aiheita ja mitä kursseja mahtoikaan olla, en nyt muista enkä välitäkään kaikkia muistella. Opiston tilat olivat täysiä, vaikka alkaneen talvikurssin oppilaat olivat ensimmäisellä periodivapaallaan.
Jotakin jäi meille elämäntarinoita kirjoittaville alitajuntaan, vaikka kovin paljon uutta ei ainakaan minulle tullut esille siitäkään huolimatta, että tämä oli ensimmäinen elämäntarinakurssini. Samoja asioita olen oppinut runokursseilla vuosia sitten, sillä enimmiltä osin näissä toimivat samat säännöt, vaikka aiheiden kirjo onkin tällä alalla pienempi. Ilmaisun mahdollisuudet ja muodot ovat osittain erilaisia, vaikka elämäntarinaansa voi kirjoittaa runomuodossakin. Samoin kuvatarina tai runsaasti kuvitettu tarina ovat mahdollisia, jopa eräissä tapauksissa toivottavia. Niitä kaikkia olen toteuttanutkin, sen lissäksi että minulla on melkoinen alku raakatekstille, jota ehtiessäni jatkan ja toivottavasti ennätän jossain välissä muokkaamaankin. Tällä hetkellä on tavoitteeni saada mahdollisimman paljon raakatekstiä, jos en ehdi sitä muokkaamaan, se mahdollisuus jää jollekin toiselle, jos halukkaita löytyy.