Kuvausreissulla koettua
Tou 27. 2008 - taavetti
Kävin reilun kymmenen kilometrin päässä kuvaamassa retkimaastojani,
tulipa taas koetuksi sekä miellyttäviä, että vähemmän mukavia asioita.
Sivusta kohtasin todellisen onnettomuudenkin, vaikka itse tapahtumaa en
nähnytkään.
Kohta kun olin lähtenyt tieltä polulle, halusin napsaista muutaman kuvan alueella olevista entisten tervanpolttajien tekosista, kun he olivat tervan toivossa kuorineet mäntyjä tyven toiselta sivulta. Sinänsä on kulttuuriteko Peuran Polun vastuullisilta, että ovat pienen alueen vanhaa tervakulttuuria säilyttäneet. Siinä katsellessani kuului kevään ensi käki kukkumassa, siis senkin puoleen kesä ilmoitti tulostaan.
Kun olin valmis ensimmäiseen kuvaani, ilmoitti kamera, että paristot on vaihdettava. Niinpä tietysti juuri, kun olen parhaassa kuvausvireessä. Ei siinä muu auttanut, kuin vaihtamaan. Kokeilin kuitenkin muutamia epävarmoja akkuja, että tietäisin laittaa ne lataukseen. Siinä kumarassa äheltäessäni vilkaisin välillä ylös ja eikö siinä seisokin vuosikymmenien aikana tutuksi tullut ystävä. Hämmästyin yllätystä totaalisesti ja akkupurkki kääntyi ylösalaisin ja akut tietysti sammalikon sekaan sikin sokin. Siinäpä olikin Heikille selittämistä, miksi minä niitä maasta kerään ja miten ne ovat sinne joutuneet. Selvisi asia lopulta, sain tyhjät akut omaan purkkiin, täydet kameraan ja omaan purkkiinsa. Otimme siinä vielä kuvat toisistamme, minä omallani ja Heikki omalla kamerallaan.
Juttelimme hetken niitä, näitä ja kuulumisia, kohta jatkoimme matkaa tahoillemme, Heikki kotiinsa, minä sinne, mistä Heikki oli tullut, eli Raatejärven autiotuvalle. Matkan puolessa välissä tuli vastaani kaksi nuorta miestä selvässä tuiterissa, kovasti tupakkaa kerjättyään ja sen puutetta äristyään he jatkoivat matkaa kylälle päin.
Tuvalla vallitsi sekä hieno kevätillan rauha, että vanhassa tuvassa melkoinen meteli, kun joku tekninen soitin siellä toisti joskus levylle tallennettua kappaletta. Vanhan tuvan ympärillä oli hujan hajan väkevän viinin pulloja merkkinä päivän aikana pidetystä juhlinnasta. En viitsinyt katsoa sisälle vanhaan tupaan, kuvasin vain nopeasti rakennuksia ja ympäristöä ja lähdin paluumatkalle. Napsaisin muutaman kuvan järvestä paluumatkalla, poikkesin kuvaamassa Koukkusen leiripaikan, ja palasin takaisin autolleni.
Kotimatkalla kohtasin sen ikävän puoleisen yllätyksen. Muutaman kilometrin päässä Kuivajärvestä oli poliisiauto ja muutamia muitakin autoja tiellä. Useita poliiseja ja autot olivat tien tukkona ja yksi poliiseista pysäytti minut. Arvelin kyseessä olevan ratsian, mutta yksi poliiseista tulikin ‘kuulustelemaan’ minua, eikä hänellä muuta kysyttävää ollut, kuin olinko nähnyt ketään tulevaksi vastaani tiellä. En pystynyt muistamaan ketään tulleeksi, vaikka vain muutaman kilometrin olin tietä ajanut, olin niin keskittyneesti kuunnellut laulua autoradion soittimesta.
Muutaman kerran tiukkasin saadakseni selville, mistä mahtoi olla kysymys ja olisiko minun pitänyt katsoa vanhaan autiotupaan sisälle, kun kuulin heidän keskustelevan haavoittuneesta ja mahdollisesta tappelustakin. Joku mainitsi Heikin olevan Kuivajärven tuvalla, mutta tiesin kertoa hänen palanneen jo kotiinsa, ilmeisesti siellä vallinnutta juhlintaa vierastaen. Lopulta sain tietää erään miehen ajaneen takaa päin traktorin peräkärryn alle ja ilmeisesti loukkaantuneen, mutta avun tultua paikalle oli ehtinyt häipyä. Vain hänen kaverinsa oli kolaripaikalla, eikä tiennyt kertoa kuljettajan häipymisestä mitään.
Lopulta pääsin lähtemään, vastaamme tuli ambulanssi, josta yksi nuori mies tuli ulos ja lähti poliisien mukana heidän autoonsa. Minä ajelin kotiini ihmetellen tapahtumia itsekseni, enkä tilanteen jatkosta tiedä mitään. Sitä voi vain arvailla, mutta hyvilläni olen, että itse olen välttynyt alkoholin ongelmilta.
Eilen kävin uudella kuvausreissulla hiukan kauempana, eikä siitä jäänyt ihmeemmin kommentoitavaa, mukava reissu oli kaikkineen. Nyt olenkin kopioinut kaikki entiseen blogini kirjoitukset tänne, joten tämän jälkeen kirjoitetut ovat asiaa suoraan tänne. Jäljellä on vielä sivujen ja linkkien siirto, mutta ne ovat asia erikseen.
Kohta kun olin lähtenyt tieltä polulle, halusin napsaista muutaman kuvan alueella olevista entisten tervanpolttajien tekosista, kun he olivat tervan toivossa kuorineet mäntyjä tyven toiselta sivulta. Sinänsä on kulttuuriteko Peuran Polun vastuullisilta, että ovat pienen alueen vanhaa tervakulttuuria säilyttäneet. Siinä katsellessani kuului kevään ensi käki kukkumassa, siis senkin puoleen kesä ilmoitti tulostaan.
Kun olin valmis ensimmäiseen kuvaani, ilmoitti kamera, että paristot on vaihdettava. Niinpä tietysti juuri, kun olen parhaassa kuvausvireessä. Ei siinä muu auttanut, kuin vaihtamaan. Kokeilin kuitenkin muutamia epävarmoja akkuja, että tietäisin laittaa ne lataukseen. Siinä kumarassa äheltäessäni vilkaisin välillä ylös ja eikö siinä seisokin vuosikymmenien aikana tutuksi tullut ystävä. Hämmästyin yllätystä totaalisesti ja akkupurkki kääntyi ylösalaisin ja akut tietysti sammalikon sekaan sikin sokin. Siinäpä olikin Heikille selittämistä, miksi minä niitä maasta kerään ja miten ne ovat sinne joutuneet. Selvisi asia lopulta, sain tyhjät akut omaan purkkiin, täydet kameraan ja omaan purkkiinsa. Otimme siinä vielä kuvat toisistamme, minä omallani ja Heikki omalla kamerallaan.
Juttelimme hetken niitä, näitä ja kuulumisia, kohta jatkoimme matkaa tahoillemme, Heikki kotiinsa, minä sinne, mistä Heikki oli tullut, eli Raatejärven autiotuvalle. Matkan puolessa välissä tuli vastaani kaksi nuorta miestä selvässä tuiterissa, kovasti tupakkaa kerjättyään ja sen puutetta äristyään he jatkoivat matkaa kylälle päin.
Tuvalla vallitsi sekä hieno kevätillan rauha, että vanhassa tuvassa melkoinen meteli, kun joku tekninen soitin siellä toisti joskus levylle tallennettua kappaletta. Vanhan tuvan ympärillä oli hujan hajan väkevän viinin pulloja merkkinä päivän aikana pidetystä juhlinnasta. En viitsinyt katsoa sisälle vanhaan tupaan, kuvasin vain nopeasti rakennuksia ja ympäristöä ja lähdin paluumatkalle. Napsaisin muutaman kuvan järvestä paluumatkalla, poikkesin kuvaamassa Koukkusen leiripaikan, ja palasin takaisin autolleni.
Kotimatkalla kohtasin sen ikävän puoleisen yllätyksen. Muutaman kilometrin päässä Kuivajärvestä oli poliisiauto ja muutamia muitakin autoja tiellä. Useita poliiseja ja autot olivat tien tukkona ja yksi poliiseista pysäytti minut. Arvelin kyseessä olevan ratsian, mutta yksi poliiseista tulikin ‘kuulustelemaan’ minua, eikä hänellä muuta kysyttävää ollut, kuin olinko nähnyt ketään tulevaksi vastaani tiellä. En pystynyt muistamaan ketään tulleeksi, vaikka vain muutaman kilometrin olin tietä ajanut, olin niin keskittyneesti kuunnellut laulua autoradion soittimesta.
Muutaman kerran tiukkasin saadakseni selville, mistä mahtoi olla kysymys ja olisiko minun pitänyt katsoa vanhaan autiotupaan sisälle, kun kuulin heidän keskustelevan haavoittuneesta ja mahdollisesta tappelustakin. Joku mainitsi Heikin olevan Kuivajärven tuvalla, mutta tiesin kertoa hänen palanneen jo kotiinsa, ilmeisesti siellä vallinnutta juhlintaa vierastaen. Lopulta sain tietää erään miehen ajaneen takaa päin traktorin peräkärryn alle ja ilmeisesti loukkaantuneen, mutta avun tultua paikalle oli ehtinyt häipyä. Vain hänen kaverinsa oli kolaripaikalla, eikä tiennyt kertoa kuljettajan häipymisestä mitään.
Lopulta pääsin lähtemään, vastaamme tuli ambulanssi, josta yksi nuori mies tuli ulos ja lähti poliisien mukana heidän autoonsa. Minä ajelin kotiini ihmetellen tapahtumia itsekseni, enkä tilanteen jatkosta tiedä mitään. Sitä voi vain arvailla, mutta hyvilläni olen, että itse olen välttynyt alkoholin ongelmilta.
Eilen kävin uudella kuvausreissulla hiukan kauempana, eikä siitä jäänyt ihmeemmin kommentoitavaa, mukava reissu oli kaikkineen. Nyt olenkin kopioinut kaikki entiseen blogini kirjoitukset tänne, joten tämän jälkeen kirjoitetut ovat asiaa suoraan tänne. Jäljellä on vielä sivujen ja linkkien siirto, mutta ne ovat asia erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti