Vielä Galatalaiskirjeestä

Hel 22. 2009 - taavetti

Kurssin innoittamana ostin Jorma Kivirannan kirjan viime perjantaina vuosikokouksemme kahvitauolla. Eilen aloitin lukemisen, nyt on jo hyvällä alulla, ehkä kirjoitan luettuani jonnekin tarkemman arvion kirjasta. Joitakin ajatuksia sekä kirjasta, että kurssista halusin kuitenkin kirjoittaa jo tässä vaiheessa.
Kirja on kiintoisalla tavalla toteutettu, tekstiä avataan muutaman jakeen pätkissä, kolmea eri käännöstä rinnakkain tarkastellen ja vertaillen. Joissakin kohdissa vertailuun otetaan myös alkukielen sanonta ja siitä johdetut suomennosvaihtoehdot. Vertailuun on otettu paloja Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen vastaavista kohdista.Yksinkertaisesti mielenkiintoista, mutta kiihkotonta vertailua.
Kurssin antia kirjan ja eri suomennosten ja Lutherin tulkintojen valossa vertaillen nykyaikaan, en ole välttynyt ajatukselta, että Paavali kirjoitti Galatian seurakunnille erästä aikamme ilmaisua käyttääkseni “julman hoitokokouskirjeen.”
Sama asia oli esillä kurssin viimeisellä oppitunnillakin, kun keskustellen sovellettiin Galatalaiskirjeen antia nykyaikaan. Yhtenä keskusteluun innostajana opettaja muisteli, miten Jeesus ja apostolit olivat ajaneet ihmisistä pois saastaisia henkiä ja riivaajahenkiä, ja että ne monesti olivat huutaen ihmisistä lähteneet. Sen jälkeen opettaja esitti lakoonisen kysymyksen; onko vääriä henkiä olemassa ja vaikuttavatko ne meidän aikanamme. Arvatkaa minkälaisia vastauksia joukosta ensimmäisenä saatiin?
Joku alkoi muistelemaan kummitustarinoita, muutaman sellaisen muistelun jälkeen opettaja keskeytti muistelmat todeten, että niistä voidaan olla montakin mieltä, ja että useimmille kummitustarinoille löytyy luonnollinen selitys, jos ilmiöitä tarkemmin selvitetään.
Tähän väliin heitän oman pohdintani, että ovatkohan nuo kummitustarinat taustalla väitteissä, ettei mitään vääriä henkiä ole olemassakaan. Keskustelu kurssilla kuitenkin jatkui seuraavaan tapaan.
Raamatun riivaajahengillä voidaan ymmärtää pimeyden pääruhtinasta ja hänen enkeleitään, jotka johtavat oikeasta uskosta vääriin tulkintoihin ja väärään vanhurskauttamisoppiin. Sellaisia opetuksen tuulia on ollut monesti tunkeutumassa meidänkin etsikkoaikanamme, ja niitä on tarvinnut Jumalan Pyhän Hengen opastamana torjua. Vääristä tulkinnoista on tehty avoimesti selkoa monissa alustuksissa ja niitä seuranneissa keskusteluissa. Alustuksia ja muita selostuksia on julkaistu useissa SRK.n julkaisemissa vuosikirjoissa. Siitä huolimatta monet nuoremme kyselevät epätietoisina, mitä silloin kymmeniä vuosia sitten on todella tapahtunut. Voimme keventää heidän huoliaan kertomalla tiedoistamme rakkauden rakentavassa hengessä.
Kun opettaja pyysi vihjeitä keväällä Hankasalmella pidettävää, vastaavaa kurssia varten, tulin antaneeksi vihjeen luetuttaa kirja ennakolta. Nyt yhden kurssin ja kirjan alkuosan jälkeen olen miettinyt, että kenties vihjasin väärin. Ehkä kirjaa sopivampi ennakkoluenta on kuitenkin itse Galatalaiskirje. Kun kirjeen sisältö olisi tuoreena muistissa, voisi sen tutkimiseen löytyä enemmän eväitä, mutta ennen muuta kysyttäviä asioita.

Galatalaiskirjeen jäljillä

Hel 15. 2009 - taavetti

Sain viettää vaimoni ja monen muun uskovaisen kanssa unohtumattoman viikonlopun Reisjärven kansanopistolla. Siellä oli useita eri aihepiirien lyhytkursseja, me osallistuimme Raamatun kertomusten kurssille, jonka aiheena tällä kerralla oli Paavalin kirje galatalaisille.

Luennon avaukseksi ja   keskustelun pohjaksi luennoitsija näytti bkartalta muinaisen Galatian maakunnan paikan, suunnilleen nykyisen Ankara nimisen kaupungin maisemista.  Ympäröivät maakunnat ja niiden suhde Rooman imperiumiin katsottiin pikaisesti läpi.  Näin saimme sijoitetuksi tapahtumat maisemallisesti ja historiallisesti kohdilleen. Galatian seurakuntien tapahtumia tarkastelimme sekä Galatalaiskirjeen sisällön, että Apostolien teoista löytyvän, Luukkaan muistiin merkitsemän, Jerusalemissa pidetyn Apostolien kokouksen valossa. Apostolien tekoihin poikettiin siksi, että Paavali muisteli galatalaiskirjeessään samaa kokousta osittain eri näkökulmasta.

Sekä Jerusalemiin, että Antiokiaan (muistinko oikein) olivat niin sanotut judaistikristityt aiheuttaneet levottomuutta opetuksellaan, että evankeliumia, jota  Paavali ja muut apostolit saarnasivat, oli jäänyt puutteita. Sitä evankeliumia pitäisi täydentää opettamalla kristityiden pidettäväksi myöa Mooseksen lakia. Jerusalemin apostolien kokouksessa se opetus torjuttiin, mutta sen jälkeen samat judaistikristityt menivät saman eksytyksen kanssa Galatian seurakuntiin. Siitä oli Paavali saanut murheellisia terveisiä ja siksi hän kirjoitti kirjeensä Galatian seurakunnille.

Kävimme kirjettä läpi eri suomennnoksia vertaillen, välillä opettaja katsoi alkutekstin sanontaa ja eri suomennus vaihtoehtoja. Antoisa oli kurssi ja antoi mielenkiintoa tutkia lisää.  Aiheesta on ilmestynyt kirjakin SRK.n kustantamana ja lisää vastaavia kursseja on tulossa eri kansanopistoihimme ja leirikeskuksiin. Kannattaa hankkia kirja, ja jos mahdollista, hakeutua kurssille.

Kurssitunnelmista

Hel 16. 2009 - taavetti

Muistelin edellisessä merkinnässäni yhtä kurssia, mutta samaan aikaan oli opiskelijoita usealla muidenkin aiheiden kursseilla. On siksi paikallaan kirjoittaa muutama lause siitä välittömästä tunnelmasta, jonka tunnelmaan pääsimme jo perjantaina, kun opistolle mentyämme asetuimme ensimmäiselle aterialle. En tiedä aihetta, mikä lähipöydissä ruokailleita nauratti, mutta heidän hersyvä ja iloinen naurunsa kertoi iloisen mielen ohella ilosta, jonka elävä usko on heidän elämäänsä tuonut. Vaikka mikä tahansa iloinen mieli pursuaa iloisena nauruna, ei sellaista sydämen ja sielun herkkyyttä voi teeskennellä, ilon täytyy asua iloitsijan sisimmässä ja kuplia sieltä toistenkin kuuluville uskovaisille ominaisella tavalla.

Erikoisen paljon paikalla oli peruskouluikäisiä poikia, jotka ohjaajansa johdolla pelasivat erilaisia pelejä niin sisällä kuin ulkonakin. Ulkona oli pieni napakka pakkanen, joka antoi liikkuville pojille runsaasti raitista ilmaa keuhkoihin ja intoa liikkumiseen. Kerran jututin heidän ohjaajaansa, hän kertoi poikien olevan todella innostuneita ja reippaita.

Päiväkerhojen ohjaajia koulutettiin yhdessä ryhmässä, opiston paikallisilla yhdyshenkilöillä oli suurehko ryhmä oppimassa ja suunnittelemassakin opiston toimintaa. Muistan toistakymmentä vuotta sitten toimineeni siinä joukossa, tutun oloisia olivat siis heidän aiheensa, vaikka nykyisin on moni asia aivan erilaista entiseen verrattuna. Tässä saattaa jäädä joku ryhmä mainitsematta, mutta eihän ole tarkoituskaan käydä läpi kaikkia yksityiskohtia.

Joukkoon oli osunut yllättävän monta pientä lasta, osa vielä rintaruokinnallakin äitinsä mukana. Enimmät heistä taisivat olla päiväkerhon ohjaajien lapsia, mutta olipa kaksi vauvaa äiteineen osunut meidänkin Raamattuun keskittyvään ryhmäämme. Vielä mainitsematon diakoniaryhmä saattoi pitää sisällään muutamia vauvaa hoitavia äitejä. Ihmeen vähän siellä kuului lasten itkuja, vaikka pienokaiset olivat mukana kaikissa ilta- ja aamuhartauksissa sekä ruokailuissa. Tunnelma oli siis valoisa ja Jumalaan luottava, juuri sellainen minkä vain elävä usko voi saada aikaan.

Kesän muistoja

Elo 23. 2012 - taavetti

Nopeasti tuntuu tämä kesä menneen, selitys siihen on selvä, kun on mielekästä tekemistä, aika rientää kuin siivillä. Kevään ylioppilas ja muissa valmistujaisissa ehdimme käymään kahdessa. Kaikkiin niihin emme ehtineet kun olivat kovin kaukana toisistaan. Juhannusaattona kävimme illan seuroissa Kallion leirikeskuksessa Haapajärvellä, juhannuksen jälkeen alkoikin tiivis matkalaukkujen ja auton pakkaaminen. Torstaina lähdin ajamaan navigaattorin ohjeen mukaan kohti Lopen kunnassa sijaitsevaa lentokenttää, jonne oli rakennettu suvieurojen tämänvuotinen seura-alue. Osuimme ilman suunnittelua tyttäreni Suvin perheen asuntovaunulle, johon kävin maksamassa autopaikkamaksun, että saatoimme vapaasti siinä päivämme viettää.
Yöksi olin internetin välityksellä varannut ja maksanut majoitushuoneen Liesjärven entiselle metsäkoululle. Sinne ajoin yöksi neljänä iltana, siellä nukuimme, keitimme aamukahvin ja -puuron, joiden jälkeen takaisin seurakentälle. Sunnuntaina ajoin Lopen kirkkoon, joka olikin melkein täynnä ihmisiä. Seurakentälle ajaessani soitti veljeni, joka kertoi ostaneensa asuntovaunun ja kysyi, voinko vetää sen jonnekin. Vastasin että onhan autossamme tyhjä koukku sitä varten. Niin sitten sain vaunun vedettäväksi maanantaina, yhden yön vietimme veljeni kodin pihassa Tuusulassa, toisen yön tyttäreni asunnon luona Kouvolassa. Kolmas yö meni toisen tyttäremme asunnon lähellä Alavudella, josta suuntasimme kotiin. Yhden yön vaunu oli tyhjänä kotimme pihassa, mutta sitten vein ja jätin sen veljeni kesäasunnolle.
Pari viikkoa suviseurojen jälkeen olimme maakunnallisissa seuroissa Reisjärven kansanopistolla. Ne seurat ovatkin tulleet meille perinteeksi vuosikymmenien aikana. Kun ei ollut autoa, kävimme siellä vuoroin polkupyörillä. Ensi kerran muistan olleeni siellä seuroissa isäni kanssa silloin, kun siellä vielä toimi lastenkoti. Muistan isän kysyneen ruokapöydässä, haluatko jäädä tänne. Mukavaa ettei isä jättänyt, varmaan kysyi vain leikkimielellä.

Reisjärven loppiaispäivillä

Tam 7. 2011 - taavetti Muokkaa |

Loppiaisaaton ilta ja eilinen, loppiaisen iltapäivän olimme Reisjärven kansanopistolla, jossa olivat perinteiset loppiaispäivät. Väliyön kävimme kotona nukkumassa, kun on kulkupeli ja lyhyt matka, emme muita vaihtoehtoja edes harkitse.
Mukavasti siellä viihtyi saarnoja, alustuksia ja keskusteluja kuunnellen. Jumalan sana virvoitti murheiden painamaa mieltä, rohkaisi ottamaan vielä muutaman askeleen elämän tiellä.
Paljon siellä oli nuorisoa, suuren salin etuosa melkein täynnä. Tämän talven opiskelijoita osa heistä, mutta kun päivät nykyisellään ilmeisesti ovat monelle heistä myös oppimista, monet oppilaista palvelivat erilaisissa tehtävissä. Yksi hoiti esilaulajan tehtävää, nuoret kantoivat ne kaksi kolehtia, jotka opistolla päivien aikana koottiin.

Ruoan myynnin kassoilla nuoret hoitivat tehtävää innolla, taidolla ja hymyillen. Aattoillan aikana ryhmä nuoria näkyi valmistautuneen ohjaamaan autojen pysäköintiä, varmaan sekin onnistui mainiosti, kun autot olivat pois lähtiessämme siisteissä riveissä ja hyvässä järjestyksessä.
Tärkeintä kuitenkin oli, että monet nuoret käyttivät hyviä puheenvuoroja. Joukossa oli varmaan tämän talven oppilaita, mutta useita edellisten talvien oppilaita tältä opistolta, mutta moni esittäytyi muiden kristillisyytemme opistojen entisiksi oppilaiksi.
Vaikka sanoma on pysynyt samana, ulkonaiset puitteet ovat muuttuneet paljon niinä vuosina, joina olen Reisjärven loppiaispäivillä saanut mukana olla. Aivan ensimmäisille en päässyt mukaan, kun niinä vuosina oli joko muuta tekemistä, eikä kyytimahdollisuuksiakaan liiemmälti ollut. Kun pääsin ensi  kerran mukaan muistaakseni vuonna 1963 tai 1964, olivat silloiset opiston tilat kuin sullotut täyteen nuoria ihmisiä. Varsinkin väliajalla sulloutui ala-aula niin täyteen, ettei paikasta toiseen päässyt kuin tunkemalla.
Silloin oli juhlasali yläkerrassa, ja se oli aivan täysi, seinänvieruspenkitkin tiiviisti istujia täydet, mutta myös yläkerran portaat ja niiden yläpää täyttyivät istujista. Alakerrassa oli väljää, vaikka puheet ja keskustelut muistaakseni kuuluivat alakertaankin kaiuttimista. Silloin maksu ruoasta ja majoituksesta sisältyivät samaan osanottajamaksuun, ja se järjestely oli viisas, kun melkein kaikki majoittuivat joko opistolla tai läheisillä kansakouluilla. Minäkin olin koulumajoituksessa, kun ei ollut omaa kyytiä tälle lyhyelle matkallekaan talvisessa säässä auraamattomille kyläteille.

Vuoden 1965 loppiaispäivät jäivät mieleeni erikoisilla tavoilla. Olin edellisen vuoden ollut oppilaana maamieskoulussa Haapajärvellä, ja loppiaisen aattona olin siellä viimeistelemässä puutöillä valmistamaani astiakaappia. Haapajärveltä matkustin muistaakseni linja-autossa opistolle loppiaispäiville, jotka silloin olivat kaksi täyttä päivää kestävät. Ensimmäisen päivän iltaseuroihin tuli äitini kertomaan, että veljeni on kuollut Suolahden sairaalassa, ja että arjen tultua minulla on lähtö mukaan häntä hakemaan. Saisin kuitenkin olla opistolla loppuun asti, kuten olinkin. En muista kummalla koululla pojat silloin majoittuivat, enkä varmaksi sitäkään, vaikka olisin nukkunut jossakin opiston tiloissa. Sain kuitenkin kysellen kyydin kotikylälle viimeisten seurojen loputtua, vaikka kävelyä jäi ison tien varresta kolmisen kilometriä.

Ranuan reissu

Elo 11. 2010 - taavetti Muokkaa |

Viivyimme sillä reissulla toista viikkoa, heinäkuun viimeisenä torstaina menimme, kotiin saavuimme tämän viikon maanantaina, 9.8.2010.
Mennessä vein tämän tietokoneen ohjelmahuoltoon, kotiin palatessa sain tämän mukaan, ja heti kotiin palattua käyttöön. Tyrnävän Murrossa asuvan tyttäremme luokse jätin peräkärryn, koska oli sinne sellaista vietävää, jota ei pelkällä henkilöautolla voinut kuljettaa. Samana iltana ajoin Simon kautta Ranualle asti, jonne seurakentälle pystytimme uuden pikkutelttamme. Siinä vietin kolme yötä, vaimo viihtyi vain kaksi, kolmanneksi etsimme hänelle sisämajoituksen.
On kymmenisen vuotta siitä, kun viimeksi olimme Ranuan maakunnallisissa seuroissa. Edellinen käynti ajoittui vuoteen 2000, itä -Suomen kiertomatkan päätteeksi. Paljon oli kenttä laajennut niiden vuosien aikana, siitä huolimatta se tuli aivan täyteen, ja kuulemani mukaan olivat joutuneet käyttämään varapaikatkin. Kuultuani olevan puute liikenteen ohjaajista, menin perjantaina aamupäivällä turvallisuustoimistoon, aikeena ottaa päivystysvuoro tuttuun tehtävään.  Jouduinkin vartiopuolelle, jossa puute oli vielä suurempi. Ison teltan ympärillä kiertelimme erään toisen miehen kanssa, jonkin verran jouduimme käskemään kiipeilyhaluisia poikia pois teltan vaijereista ja kiristysliinoista. Olipa muutamalla tytölläkin kiipeämisen intoa, jota piti rajoittaa. Muita häiriöitä ei ilmennyt, eivätkä nämäkään pahoja olleet, kun heti alkuun yritykset keskeytimme, niin tilanne ei päässyt villiintymään. Sen jälkeen pääsinkin keskittymään kuulijan paikalle.
Sunnuntain iltana, seurojen loputtua ajelin Ranuanjärven leirintäalueelle, josta varasimme mökin kahdeksi yöksi. Maanantaina kiersimme vaimon kanssa eläinpuistoa, tämä oli kolmas vierailumme puistossa. Muistelimme ensimmäistä käyntiämme, kuinka kaksi mullikkaa tuli vastaamme puiston käytävällä. Jonkin ajan kuluttua pysähtyi luoksemme auto, jossa pari nuorta miestä kyseli eläimistä. Kertoi niiden olevan Lapin valkoista karjaa, jotka oli eri aidassa lähellä puiston porttia, ja josta olivat karanneet. Minä kun luulin ne päästetyiksi valtoimenaan puiston alueelle, mutta niin ei siis ollutkaan.
Tiistaina alkoi neljä päivää kestänyt vanhemman väen kesäkurssi, jonka puitteissa saimme viettää ikimuistoisia hetkiä. Meille se oli oikeastaan korvaava kurssi, kun keväällä jouduimme jäämään pois Raamattutiedon kurssilta Taimi -tädin hautajaisten vuoksi. Tälläkin kurssilla oli kiintoisaa ohjelmaa ja oppimista sekä raamattutiedosta, että käytännön elämästä. Jorma Niinikoski kertoi ainakin Israelin  Raamatun aikaisten tapahtumien nykymaisemista sekä Kärsämäen Paanukirkon rakentamisen vaiheista.
Perjantain iltana ajoin Iihin, lauantaina Muhokselle, ensimmäiseen Kaisan veljen, toiseen sisaren luokse. Lauantaina illansuussa etsimme mustikoita Oulun, Kiimingin, Muhoksen rajamaisemista. Saunassakin sai käydä Kaisan veljen luona. Kun vielä vietimme yhden yön seudun tyttäremme luona, tuli sukuakin tervehdityksi niiltä osin.

Helteet ja kiireet

 Hei 25. 2010 - taavetti Muokkaa |

Periaatteessa olen eläkkeelle jäätyäni pyrkinyt välttämään  liikoja kiireitä. Kuitenkin käy joskus niin, että vaikka minä pyrin pysymään pois kiireiden luota, kiireet rakastavat minua niin paljon, että puoliväkisin tuppaavat seurakseni. Sellaista se on ollut tämänkin kuukauden aikana.
Alkukuusta olivat suviseurat Liperissä, siellä tietysti kävimme, samalla saimme vierailla tyttäremme luona Savonlinnan Savonrannan Sönkässä. Tarkoitus oli majailla siellä kauemminkin auttamassa vävyä töissään, mutta toisen vävyn heinänkasuu houkutteli lähtemään kotikylälle. Vajaan päivän repäisy se oli, kun saatiin tyttären tytön hevosen heinät latoon. Sitten olikin aika etsiytyä toisiin töihin.
Kaitalan luona oli vuosia sitten tehty pisteaita osittain kaatunut. Se tarvitsi tukemista koko matkaltaan ja kaatuneen osan udelleen rakentamista. Haapalaan olen pari kertaa käynyt jatkamassa keväällä aloittamaani uutta aitaa. Milloinkahan saanen sen valmiiksi?
Reisjärven opiston seurojen rakennustalkoisiin en oikein ehtinyt, ainoastaan uutta, suurta telttaa olin auttamassa paikalleen yhden aamupäivän ajan. Ukkospuuska sateineen häiritsi sitäkin puuhaa, mutta pystyyn olivat sen saaneet, totesin torstain aamuna varhain, kun kiirehdin opastamaan saapuvia asuntovaunuja paikoilleen. Keskiviikkona pakenin pystytyksestä kotipuuhin ja lepäämään torstain varhaisen heräämisen varmistukseksi. Hyvin sitten torstaina ehdinkin aamuvuoroon, jossa tapasimme muutaman yövuoroa valvoneen tytön melko nuutuneina. Vaikka tulijoita oli harvakseltaan, oli kaiken aikaa oltava varmistamassa, ettei joku aloita alueen täyttämistä miten tahansa. Itsekin olin torstain illan väsynyt, että uni maistui mainiolta.
Perjantaina ja lauantaina en ottanutkaan työvuoroja, olihan lauantaina saunominen keskellä päivää. Sunnuntaiksi pestauduin puhtaanapitoporukkaan, vuosien tauon jälkeen olin mukana ryhmässä, joka kiersi siivoten kaikki alueen VC.t, siivoten ne kaikin puolin.

Loppiaispäivillä

Tam 6. 2010 - taavetti Muokkaa |

Tänään oli Reisjärven loppiaispäivän alustuksen ja keskustelun aiheena Järki ja usko. Per-Olof Moberg käsitteli alustuksessaan aihetta monipuolisesti ja seikkaperäisesti. Alustuksessa oli, kuten alustaja itse lopuksi totesi, melko vähän Raamattua. Sen sijaan hänen laatimansa keskustelukysymykset olivat vain Raamatusta. Aiheina olivat ainakin Nooa, Joosef ja Maria, Jeesuksen vanhemmat, Jeesus Jumala ja ihminen, taisipa olla jotain muutakin. Keskustelussa tarkasteltiin niitä ja monia muita asioita Raamatun ja järjen valossa, mutta myös aikamme uskon kysymyksiä.
Ensi sanoikseen, ennen varsinaista alustusta, Olle veli kertoi alkaneensa epäillä omaa järkeään, kun suostui niin vaikeasta aiheesta alustamaan. Saman toteamuksen esitti muutama puheenvuoron käyttäjäkin ennen varsinaista asiansa esittämistä. Tuli taas eilen illalla ja tänään todetuksi käytännössä, että turhia ovat puheet kristillisyytemme keskustelemattomuudesta. Eniten puheenvuoroja käyttivät nuoret, joko nyt opistossa opiskelevat, tai muutama vuosi sitten opiskelleet. Eivät silti pelkästään nuoret, vaan monet iäkkäämmätkin.
Monennetkohan loppiaispäivät nämä mahtoivat olla? Ensimmäiset olivat tiettävästi Haapajärven maamieskoululla, olikohan joskus vuoden 1960 tienoilla. En tiennytkään sitä vuonna 1964, opiskellessani kyseisessä oppilaitoksessa. Sain tiedon vasta viime syksynä silloista Päivämiestä tutkiessani. Päiviä oli lehden mukaan tarkoitus jatkaa, siirtyivätköhän välittömästi sen jälkeen Reisjärven opistolle. Siellä olen niillä tottunut kulkemaan nuoruusvuosinani ja sen jälkeen. Muistan miten silloiset tilat olivat tupaten täysiä, liikkuminen tungoksessa oli hidasta, mutta eipä kiirettä ollut minnekään. Tilaisuuksien ajat istuttiin yläkerran juhlasalissa, ruokailut ja kahvit nautittiin alakerran ruokasalissa ja sen jatkeena olevassa luokassa. Niihin oli juhlasalista johdettu äänentoisto, joten kuuntelu onnistui alhaallakin.
Silloin oli autoja nykyistä vähemmän, monet nuoret kulkivat kimppakyydeissä, jokunen linja-autokin toi nuorisoa kauempaa. Majoitus järjestettiin opiston luokkatilojen lisäksi läheisillä Hakasaaren ja Hylkirannan kouluilla. Kerran maamieskouluni jälkeen toimin Hylkirannan koululla helpossa tehtävässä. järjestysmiehenä.
Nykyisin tilat ovat paljon silloista avarammat. Silloinen juhlasali on muutettu kirjastoksi, suuri alakerran voimistelusali hoitaa juhlasalin tehtävässä, lisäksi tilaisuudet välitetään entiseen tapaan ruokailutiloihin a tiettävästi myös yläkerran auditorioon. Yöpyjiä lienevät nykyisin lähinnä vain talvikurssin oppilaat, kenties muutamia kymmeniä heidän lisäkseen.  Aattoillan tilaisuuksissa vallitsee entistä aikaa muistuttava tungos, loppiaispäivänä tilaa sen sijaan on vapaanakin. Luullakseni väkeä oli tänäänkin vanhan ajan määrä, joka väljissä tiloissa vaikutti vähäisemmältä.

Kummitteliko?

Tam 29. 2009 - taavetti

Olin yhden kesän harjoittelijana opiston maatilalla, kesäkurssityttöjä oli silloin majoitettuna Tipulaan. Siellä asui myös opettajia ja muuta henkilökuntaa, muiden muassa tilanhoitaja. Minun ja harjoittelukaverini asunto oli opiston siivessä, poikien asunnon ensimmäinen huone.
Tapasin tilanhoitajan yhteisissä töissä päivittäin, opettajia ja muuta henkilökuntaa silloin tällöin ruokapöydässä. Kukaan heistä ei puhunut Tipulan kummitteluista, eikä minulle siitä omakohtaisia kokemuksia kertynyt. Tipulan kellarissa teimme lähinnä perunain lajittelua, muutamia kertoja tuli käydyksi majoitushuoneissakin. Vasta nyt nettikeskusteluissa on eteeni tuotu viestiä, että siellä kummittelee. En ota kantaa puolesta enkä vastaan itse kummitteluun, sen sijaan kerron joitakin tositapahtumia, joista voi löytyä luonnollisia selityksiä.
Keittiöllä työskenteli eräs tyttö, joka kulki pesäpalloharjoituksissa. Erään kerran ruokapöydässä hän kertoi unohtaneensa avaimen asuntoonsa, ja kun ei ollut hennonut hälyttää muuta henkilökuntaa ovea avaamaan,hän oli kiivennyt palotikkaita yläkerran avoimen ikkunan viereen, ja keinotellut siitä itsensä sisälle.
Eiköhän pelkät tytön liikkeet ja niistä aiheutunut kolina voinut herkälle tietämättömälle saada kummitustunnelmia. Avoimesta ikkunasta saattoi tuulikin puhaltaa sisälle, heiluttaen keveitä vaatteita ja muuta irtainta.
Toinen saman suuntainen tapahtui suviseurojen aikaan. Enimmät tytöt lähtivät seuroihin, mutta joukossa oli heitäkin, jotka jäivät mieluummin opistolle. Muutaqmat lähiseudun pojat tiesivät, että siellä majailee joitakin tyttöjä, niinpä he kiipesivät samoja paloportaita yläkertaan, päästäkseen tyttöjen asuntoihin. Pojille yllätykseksi oli joitakin opettajia paikalla päivystämässä, ja he antoivat pojille äkkilähdön. Kuulemani mukaan pojat eivät ehtineet asuntoihin asti, kun valppaat valvojat lähettivät heidät käpälämäkeen.
Tämän tapaiset tosiasiat antavat mahdollisuuden monenkkin kaltaisille kummitusjutuille, ja herkkä mielikuvitus on omiaan niitä paisuttamaan. Sitä vielä mietin, että milloinhan siellä se veriteko olisi tapahtunut. Minulle saattaa aueta mahdollisuus haastatella asiasta jotakin tietäviä paikallisia ihmisiä, ja sillä tavoin saada mahdollista tarkempaa informaatiota.

1. 31. Tam 2009 klo 13:371Kari savosta
   

   Kävin opistolla rippikoulun -82, enpä muista oliko silloin siellä
   majoituksessa enää kummituksia.
   Taisi olla vain tyttöjen majoitus tilana.
   Meillä pojilla ei silloin ollut sinne lupaa mennä.
   Enpä tiedä,että johtuiko kielto kummituksista vai mistä?
   Ehkä tytöt ja kummitukset olivat ottaneet tilat kokonaan omaan
   käyttöönsä ja siellä ei ollut enää vapaita huoneita tarjolla.
   

Naapurikunnan nimen etymologiaa

Tam 29. 2009 - taavetti

Reisjärven kunnan nimellä ei ole yhteyttä ihmisten eikä eläintenkään elimiin, kaikkein vähimmin reisiin, vaikka varsin monet niin kuvittelevat.
Kunnan nimen alku on siellä kauan eläneestä Räisästen suvusta. Siellähän on Räisälänmäki, jossa opisto sijaitsee Iso-Räisälän tilalla. Alkuperäinen Räisäsjärvi tunnetaan nykyisin Vuohtajärvenä. Siitä lyhyen salmen erottamalla nykyisellä Reisjärvellä on aikaisemmin ollut eri nimi. Sitä en tiedä, missä vaiheessa järvien nimet vaihtuivat, mutta epäilen vanhoja karttojen tekijöitä. Nykyinenkin Reisjärvi niminen järvi on luultavasti vanhoissa kartoissa Räisäsjärvi, aivan kuten muutamissa Räisäs alkuisissa nimissä on vieläkin. Serkkuni asuu Räisässaari nimisellä tilalla, jossa ei nykyisin ole saarta lähelläkään.
Ajan oloon Räisäsjärvi lyheni kansan suussa Räisjärveksi, mutta muuntui Ruotsinkielisten pappien kirjoituksissa Reisjärveksi, joka kuuluu ääntää ruotsalaisittain edelleenkin Räisjärvi. Kun Reisjärvi nimenä levisi papin todistuksissa melko laajalle. alkoi kansakin vähitellen puhumaan Reisjärvestä. Ihmeellistä voi etymologia joskus olla, kun siihen saattaa vaikuttaa pappien puutteellinen kielen tuntemus.
Opiston paikka ratkesi, kun lapseton pariskunta, Elsa ja Antti Räisälä testamenttasivat tilansa Rauhanyhdistykselle. Ennen kansanopistoa siinä toimi orpokoti, mutta kun sotaorvot kasvoivat aikuisiksi, tilalle etsittiin muuta käyttöä. Siitä käynnistyi kansanopistohanke Räisälänmäelle.

Vielä opiston seuroista

Hei 14. 2009 - taavetti

Lauantaina olin kuulijana aamun ja päivän seuroissa, välillä pistäydyimme tyttärien perheiden asuntovaunulla heitä tervehtimässä. Iltapäivällä lähdin kotiin saunomaan, ja pääsinkin vuoroon heti saavuttuani. Saunominen jäi lyhyeksi, kun alkoi väsyttää ja vatsan seudulla tuntui kummaa puristusta. Syykin selvisi melko pian sisälle palattuani, kun melkein kaikki päivän aikana juomani mehut purkautuivat menokautta vessan pönttöön. Harvoin on tarvinnut niin päin siinä asioida, silloin oli yksi niistä harvoista, kun pahoin happamalta maistunut neste valui suustani ulos. Ajattelin hiukan neutraloida vatsan sisältöä ja join muutaman lasillisen tavallista kevytmaitoa, josta siitäkin osa tuli takaisin parin tunnin kuluttua.
Olin valmistautumassa lähtöön opistolle, ehtiäkseni ehtoolliselle, kun vaimo soitti ja kysyi, joko olen seura-alueella. Kerroin hänelle tapahtumien kulun, niin hänpä kehotti minua jäämään kotiin, että hän kyllä pääsee vävyn tai jonkun muun kyydissä, kuten lopulta pääsikin. Olin kuuliainen vaimolle ja asetuin vuoteelle, ja melkein nukkuen meni se ilta ja seuraava yökin. Sunnuntain aamuna olin taas virkeänä lähdössä seurapaikalle, missä saimmekin istua ja kuunnella loppusanoihin asti.
Eilinen maanantaipäivä meni Reisjärven seurarakennelmia purkaessa, eli olin kantamassa muutamia satoja patjoja varastoihin odottamaan seuraavaa käyttöä. Moni lapsiperhe on niillä yönsä viettänyt, asuntosoluissahan on normaalit vuoteet, joiden patjat jäivät paikalleen. Lisäpatjat niissä tiloissa ovat olleet lasten käytössä, useassa luokassa oli myös ollut majoitettuna perheitä. Helle on varattu patjat kaikille, samoin joissakin yhteismajoitustiloissa. Yllättävän paljon on ollut sisämajoittuneita, kun seurojen aikana ulkona kävellessä näyttää, että asuntovaunuja ja telttoja on niin runsaasti, ettei muuhun majoitukseen ihmisiä jäisikään.
Ensi kesänä jos voimia riittää, paikkakuntamme uskovaisilla on edessä varsinainen työvastuuvuoro. Siksihän nyt olimmekin purkamassa rakenteita, niin ensi kesänä uuden rakentamisen aikana tiedämme, minne olemme mitäkin varastoineet.