Nimien samankaltaisuudesta

Syy 7. 2011 - taavetti

Kuusaankoski on tietoni mukaan Laukaassa, Kuusan kylän vaiheilla, Kuusaan kylä puolestaan Haapajärvellä, kylässä sijaitsee mm. Kallion leirikeskus. Nimien samankaltaisuus aiheuttaa silloin tällöin hämminkiä ja sekoittumista erityisesti entiseen Kuusankosken kaupunkiin, kaskun kaikki lehtimiehetkään eivät tiedä kaikkia, eivätkä ainakaan niiden eroja. Siksi saa joskus lukea nimiä jos missäkin muodossa, ja saa aprikoida, missä lopulta kerrottu asia on sattunut. Erityisesti Laukaan Kuusaankoski ja Kouvolan Kuusankoski menevät ristiin, onneksi viime mainittu on tunnetumpi, tai ehkä ei sitenkään. Jos unohtuu mainita, että jokin on sattunut Laukaan Kuusalla tai Haapajärven Kuusaalla, pelkät kylien nimet antavat ymmärtää, että kyse olisikin Kuusankoskesta.
Saattaa toki Suomessa olla muitakin samankaltaisia nimiä, olkoot nämä nyt esimerkkeinä niistä. Liekö koskaan Muuramen Muuratjärvi ja Pihtiputaan Muurasjärvi sekoittuneet keskenään, ne ovat vähemmän tunnettuja ja kohtuullisen etäällä toisistaan. Samaa voin todeta täsmälleen samannimisistä Alvajärvistä, jotka sijaitsevat Pihtiputaalla ja Jyväskylässä. Perin harva tiennee, että on kaksi Junganjärveä, Kuusamossa ja Pihtiputaan Muurasjärvellä, niin sekoittumisen vaarakin on pieni. Sen sijaan Muurasjärven Vuohtojärvi ja Reisjärven Vuohtajärvi ovat ainakin niminä sekoittuneet kansan keskuudessa. Minäkin luulin vuosia Reisjärvelläkin olevan Vuohtojärvi, kunnes sain lehdestä lukea oikaisun yleiseen väärinkäsitykseen. Sen jälkeen olen pyrkinyt kohtuudella jakamaan oikeaksi mieltämäääni tietoa.

Reisjärven loppiaispäivillä

Tam 7. 2011 - taavetti Muokkaa |

Loppiaisaaton ilta ja eilinen, loppiaisen iltapäivän olimme Reisjärven kansanopistolla, jossa olivat perinteiset loppiaispäivät. Väliyön kävimme kotona nukkumassa, kun on kulkupeli ja lyhyt matka, emme muita vaihtoehtoja edes harkitse.
Mukavasti siellä viihtyi saarnoja, alustuksia ja keskusteluja kuunnellen. Jumalan sana virvoitti murheiden painamaa mieltä, rohkaisi ottamaan vielä muutaman askeleen elämän tiellä.
Paljon siellä oli nuorisoa, suuren salin etuosa melkein täynnä. Tämän talven opiskelijoita osa heistä, mutta kun päivät nykyisellään ilmeisesti ovat monelle heistä myös oppimista, monet oppilaista palvelivat erilaisissa tehtävissä. Yksi hoiti esilaulajan tehtävää, nuoret kantoivat ne kaksi kolehtia, jotka opistolla päivien aikana koottiin.

Ruoan myynnin kassoilla nuoret hoitivat tehtävää innolla, taidolla ja hymyillen. Aattoillan aikana ryhmä nuoria näkyi valmistautuneen ohjaamaan autojen pysäköintiä, varmaan sekin onnistui mainiosti, kun autot olivat pois lähtiessämme siisteissä riveissä ja hyvässä järjestyksessä.
Tärkeintä kuitenkin oli, että monet nuoret käyttivät hyviä puheenvuoroja. Joukossa oli varmaan tämän talven oppilaita, mutta useita edellisten talvien oppilaita tältä opistolta, mutta moni esittäytyi muiden kristillisyytemme opistojen entisiksi oppilaiksi.
Vaikka sanoma on pysynyt samana, ulkonaiset puitteet ovat muuttuneet paljon niinä vuosina, joina olen Reisjärven loppiaispäivillä saanut mukana olla. Aivan ensimmäisille en päässyt mukaan, kun niinä vuosina oli joko muuta tekemistä, eikä kyytimahdollisuuksiakaan liiemmälti ollut. Kun pääsin ensi  kerran mukaan muistaakseni vuonna 1963 tai 1964, olivat silloiset opiston tilat kuin sullotut täyteen nuoria ihmisiä. Varsinkin väliajalla sulloutui ala-aula niin täyteen, ettei paikasta toiseen päässyt kuin tunkemalla.
Silloin oli juhlasali yläkerrassa, ja se oli aivan täysi, seinänvieruspenkitkin tiiviisti istujia täydet, mutta myös yläkerran portaat ja niiden yläpää täyttyivät istujista. Alakerrassa oli väljää, vaikka puheet ja keskustelut muistaakseni kuuluivat alakertaankin kaiuttimista. Silloin maksu ruoasta ja majoituksesta sisältyivät samaan osanottajamaksuun, ja se järjestely oli viisas, kun melkein kaikki majoittuivat joko opistolla tai läheisillä kansakouluilla. Minäkin olin koulumajoituksessa, kun ei ollut omaa kyytiä tälle lyhyelle matkallekaan talvisessa säässä auraamattomille kyläteille.

Vuoden 1965 loppiaispäivät jäivät mieleeni erikoisilla tavoilla. Olin edellisen vuoden ollut oppilaana maamieskoulussa Haapajärvellä, ja loppiaisen aattona olin siellä viimeistelemässä puutöillä valmistamaani astiakaappia. Haapajärveltä matkustin muistaakseni linja-autossa opistolle loppiaispäiville, jotka silloin olivat kaksi täyttä päivää kestävät. Ensimmäisen päivän iltaseuroihin tuli äitini kertomaan, että veljeni on kuollut Suolahden sairaalassa, ja että arjen tultua minulla on lähtö mukaan häntä hakemaan. Saisin kuitenkin olla opistolla loppuun asti, kuten olinkin. En muista kummalla koululla pojat silloin majoittuivat, enkä varmaksi sitäkään, vaikka olisin nukkunut jossakin opiston tiloissa. Sain kuitenkin kysellen kyydin kotikylälle viimeisten seurojen loputtua, vaikka kävelyä jäi ison tien varresta kolmisen kilometriä.

Kummitteliko?

Tam 29. 2009 - taavetti

Olin yhden kesän harjoittelijana opiston maatilalla, kesäkurssityttöjä oli silloin majoitettuna Tipulaan. Siellä asui myös opettajia ja muuta henkilökuntaa, muiden muassa tilanhoitaja. Minun ja harjoittelukaverini asunto oli opiston siivessä, poikien asunnon ensimmäinen huone.
Tapasin tilanhoitajan yhteisissä töissä päivittäin, opettajia ja muuta henkilökuntaa silloin tällöin ruokapöydässä. Kukaan heistä ei puhunut Tipulan kummitteluista, eikä minulle siitä omakohtaisia kokemuksia kertynyt. Tipulan kellarissa teimme lähinnä perunain lajittelua, muutamia kertoja tuli käydyksi majoitushuoneissakin. Vasta nyt nettikeskusteluissa on eteeni tuotu viestiä, että siellä kummittelee. En ota kantaa puolesta enkä vastaan itse kummitteluun, sen sijaan kerron joitakin tositapahtumia, joista voi löytyä luonnollisia selityksiä.
Keittiöllä työskenteli eräs tyttö, joka kulki pesäpalloharjoituksissa. Erään kerran ruokapöydässä hän kertoi unohtaneensa avaimen asuntoonsa, ja kun ei ollut hennonut hälyttää muuta henkilökuntaa ovea avaamaan,hän oli kiivennyt palotikkaita yläkerran avoimen ikkunan viereen, ja keinotellut siitä itsensä sisälle.
Eiköhän pelkät tytön liikkeet ja niistä aiheutunut kolina voinut herkälle tietämättömälle saada kummitustunnelmia. Avoimesta ikkunasta saattoi tuulikin puhaltaa sisälle, heiluttaen keveitä vaatteita ja muuta irtainta.
Toinen saman suuntainen tapahtui suviseurojen aikaan. Enimmät tytöt lähtivät seuroihin, mutta joukossa oli heitäkin, jotka jäivät mieluummin opistolle. Muutaqmat lähiseudun pojat tiesivät, että siellä majailee joitakin tyttöjä, niinpä he kiipesivät samoja paloportaita yläkertaan, päästäkseen tyttöjen asuntoihin. Pojille yllätykseksi oli joitakin opettajia paikalla päivystämässä, ja he antoivat pojille äkkilähdön. Kuulemani mukaan pojat eivät ehtineet asuntoihin asti, kun valppaat valvojat lähettivät heidät käpälämäkeen.
Tämän tapaiset tosiasiat antavat mahdollisuuden monenkkin kaltaisille kummitusjutuille, ja herkkä mielikuvitus on omiaan niitä paisuttamaan. Sitä vielä mietin, että milloinhan siellä se veriteko olisi tapahtunut. Minulle saattaa aueta mahdollisuus haastatella asiasta jotakin tietäviä paikallisia ihmisiä, ja sillä tavoin saada mahdollista tarkempaa informaatiota.

1. 31. Tam 2009 klo 13:371Kari savosta
   

   Kävin opistolla rippikoulun -82, enpä muista oliko silloin siellä
   majoituksessa enää kummituksia.
   Taisi olla vain tyttöjen majoitus tilana.
   Meillä pojilla ei silloin ollut sinne lupaa mennä.
   Enpä tiedä,että johtuiko kielto kummituksista vai mistä?
   Ehkä tytöt ja kummitukset olivat ottaneet tilat kokonaan omaan
   käyttöönsä ja siellä ei ollut enää vapaita huoneita tarjolla.
   

Naapurikunnan nimen etymologiaa

Tam 29. 2009 - taavetti

Reisjärven kunnan nimellä ei ole yhteyttä ihmisten eikä eläintenkään elimiin, kaikkein vähimmin reisiin, vaikka varsin monet niin kuvittelevat.
Kunnan nimen alku on siellä kauan eläneestä Räisästen suvusta. Siellähän on Räisälänmäki, jossa opisto sijaitsee Iso-Räisälän tilalla. Alkuperäinen Räisäsjärvi tunnetaan nykyisin Vuohtajärvenä. Siitä lyhyen salmen erottamalla nykyisellä Reisjärvellä on aikaisemmin ollut eri nimi. Sitä en tiedä, missä vaiheessa järvien nimet vaihtuivat, mutta epäilen vanhoja karttojen tekijöitä. Nykyinenkin Reisjärvi niminen järvi on luultavasti vanhoissa kartoissa Räisäsjärvi, aivan kuten muutamissa Räisäs alkuisissa nimissä on vieläkin. Serkkuni asuu Räisässaari nimisellä tilalla, jossa ei nykyisin ole saarta lähelläkään.
Ajan oloon Räisäsjärvi lyheni kansan suussa Räisjärveksi, mutta muuntui Ruotsinkielisten pappien kirjoituksissa Reisjärveksi, joka kuuluu ääntää ruotsalaisittain edelleenkin Räisjärvi. Kun Reisjärvi nimenä levisi papin todistuksissa melko laajalle. alkoi kansakin vähitellen puhumaan Reisjärvestä. Ihmeellistä voi etymologia joskus olla, kun siihen saattaa vaikuttaa pappien puutteellinen kielen tuntemus.
Opiston paikka ratkesi, kun lapseton pariskunta, Elsa ja Antti Räisälä testamenttasivat tilansa Rauhanyhdistykselle. Ennen kansanopistoa siinä toimi orpokoti, mutta kun sotaorvot kasvoivat aikuisiksi, tilalle etsittiin muuta käyttöä. Siitä käynnistyi kansanopistohanke Räisälänmäelle.

Ovenvartijana

Hei 10. 2009 - taavetti

Kotimatka suviseuroista meni mukavasti ja nopeasti, sain autoni korjaamolta, jossa osa väestä työskenteli iltamyöhään saakka. Jäivät vielä ainakin yhden, katsastukseen tarjottavan auton kimppuun. Oma autoni hyväksyttiin Nivalassa muutamaa päivää myöhemmin. Kohta sen jälkeen soitti veljeni pyytäen valvontatehtävään Reisjärven opiston seuroihin, kun sieltä järjestävältä alueelta ei tunnu heitä tarpeeksi löytyvän. Kerroin ettei minulla ole valvojakorttia, niin veljeni selitti hakevansa poikkeuslupia, ja sitä varten tarvitaan suostumus, ettei turhia lupia haeta.
Tänä aamuna meninkin kahdeksaksi katsomaan, millaisen paikan ja vuoron saisin. Jouduin Opiston pääovelle valvomaan ja estämään tarpeetonta kulkua. Olin kohtuullisen tyytyväinen paikkaan, mutta päivän mittaan ilmeni, ettei kuuntelu siinä olekaan niin häiriötöntä, kuin alussa oletin. Tuttuja ja tuntemattomia siinä tosin näki ja joskus joutui juttusillekin. Eihän siitä muuta häiriötä ollut, mutta kuuntelusta ei siinä tilanteessa tule mitään. Kysyi veljeni minua samaan tehtävään huomiseksikin, en kuitenkaan luvannut, kun huomenna on meidän saunavuoromme ja se sattuu juuri vartiovuorojen vaihdon ajaksi. Kotiin lähtiessä kävin katsomassa vapaita työvuoroja. Lähinnä keittopadan hämmentäjän osaa tarjottiin, en ainakaan vielä innostunut sellaisesta. Ehkä huomenna vilkaisen uudelleen.
Avainsanat: laulu, Reisjärvi, seurat

Vielä opiston seuroista

Hei 14. 2009 - taavetti

Lauantaina olin kuulijana aamun ja päivän seuroissa, välillä pistäydyimme tyttärien perheiden asuntovaunulla heitä tervehtimässä. Iltapäivällä lähdin kotiin saunomaan, ja pääsinkin vuoroon heti saavuttuani. Saunominen jäi lyhyeksi, kun alkoi väsyttää ja vatsan seudulla tuntui kummaa puristusta. Syykin selvisi melko pian sisälle palattuani, kun melkein kaikki päivän aikana juomani mehut purkautuivat menokautta vessan pönttöön. Harvoin on tarvinnut niin päin siinä asioida, silloin oli yksi niistä harvoista, kun pahoin happamalta maistunut neste valui suustani ulos. Ajattelin hiukan neutraloida vatsan sisältöä ja join muutaman lasillisen tavallista kevytmaitoa, josta siitäkin osa tuli takaisin parin tunnin kuluttua.
Olin valmistautumassa lähtöön opistolle, ehtiäkseni ehtoolliselle, kun vaimo soitti ja kysyi, joko olen seura-alueella. Kerroin hänelle tapahtumien kulun, niin hänpä kehotti minua jäämään kotiin, että hän kyllä pääsee vävyn tai jonkun muun kyydissä, kuten lopulta pääsikin. Olin kuuliainen vaimolle ja asetuin vuoteelle, ja melkein nukkuen meni se ilta ja seuraava yökin. Sunnuntain aamuna olin taas virkeänä lähdössä seurapaikalle, missä saimmekin istua ja kuunnella loppusanoihin asti.
Eilinen maanantaipäivä meni Reisjärven seurarakennelmia purkaessa, eli olin kantamassa muutamia satoja patjoja varastoihin odottamaan seuraavaa käyttöä. Moni lapsiperhe on niillä yönsä viettänyt, asuntosoluissahan on normaalit vuoteet, joiden patjat jäivät paikalleen. Lisäpatjat niissä tiloissa ovat olleet lasten käytössä, useassa luokassa oli myös ollut majoitettuna perheitä. Helle on varattu patjat kaikille, samoin joissakin yhteismajoitustiloissa. Yllättävän paljon on ollut sisämajoittuneita, kun seurojen aikana ulkona kävellessä näyttää, että asuntovaunuja ja telttoja on niin runsaasti, ettei muuhun majoitukseen ihmisiä jäisikään.
Ensi kesänä jos voimia riittää, paikkakuntamme uskovaisilla on edessä varsinainen työvastuuvuoro. Siksihän nyt olimmekin purkamassa rakenteita, niin ensi kesänä uuden rakentamisen aikana tiedämme, minne olemme mitäkin varastoineet.

Raju ulosajo

Hei 15. 2009 - taavetti

En minä ajanut ulos tieltä, mutta Reisjärvellä Levonperän risteyksessä jouduin näkemään sellaisen seurauksia. Kiersin Levonperän tien kautta, koska halusin nähdä tänään tulleessa lehdessä myyntiin ilmoitetun talon. Ilman sitä kierrosta kolaroinut auto olisi jäänyt minulta näkemättä.
Olin odottamassa stop merkin takana pääsyä Reisjärventielle, kun huomioni kiinnittyi vastasuunnalla viivyttelevään autoon. Syytä ihmetellessäni vilkaisin vasemmalle, ja siellä makasi kevyen liikennetien luiskassa pahoin hajonnut autonromu, muuten vieä hyvän näköinen, mutta selvästi osiin hajonneena ja keula osittain lytyssä. Sievin suunnasta tuli ambulanssi viheltäen ja valot vilkkuen, joten huojentuneena saatoin kääntyä kauppojen suuntaan. Pikaisesti vilkaisten havaitsin juuresta katkenneen koivun kevytliikennetien takaluiskassa. En saanut jäljistä selvää, miltä suunnalta auto oli tullut, mutta vauhtia sillä päättelin olleen melkoisesti.
Suuntasin paluumatkankin Levonperän tien kautta, nähdäkseni suistumisen jälkitilannetta. Poliisit siinä mittailivat paikkoja, paloauto oli pysäköity romun ja läheisen talon väliin. Ilmeinen varotoimenpide. Kotiin palattuani katsoin eri lehtien nettisivuja, Kalevan sivulla siitä olikin pieni uutinen. Siinä oli pyyntökin, josko joku voisi lähettää lisätietoja tai kuvia. Vasta siinä vaiheessa oivalsin, että toki olisin muutaman kuvan voinut napata, olihan minulla kamera mukanani.
Yritimme vaimon kanssa löytää sitä myytävää taloa, aivan turhaan kuitenkin. Kotoa soitin ilmoituksessa kerrottuun numeroon ja ilmeni, että talo onkin Levonperän päässä Räisälänmäentietä, ja kaiken lisäksi meille terpeettoman suuri.

Vaelluksilla

Mar 26. 2008 - taavetti

Kesällä olin kahdellakin vaelluksella, joista ensimmäinen, lyhyt Kotajärven kiertäminen muodostui eräänlaiseksi harjoitukseksi viikkoa myöhemmin toteutuneelle hiukan pidemmälle vaelluskurssin kävelylle. Aioin kirjoittaa merkinnät molemmilta, mutta muiden kiireiden vuoksi se on siirtynyt ja siirtynyt, eikä väljempää ole löytynyt. Täytyy siis tyytyä muistelemaan niitä molempia näin kuukausien jälkeen, talven jo kolkuttaessa ovella.
Ensimmäinen, eli Kotajärven kierto kylämme, kuntamme, lähikuntien ja maakunnan ihmisten joukolla antoi ainakin minulle aivan uutta tietoa seutujemme vanhasta historiasta. Aamulla ajoimme suuren sähkölinjan tietä lähelle Kotajärveä, josta alkoi patikointimme viime vuonna valmistunutta Pohjoisen Keski-Suomen ja Pohjanmaan puolelle merkityn Peuran Polun välillä. Todella vanhaa historiaa on löytynyt sitä polkua suunnitellessa, siitä saimme todellisen nähdä havainnon omin silmin ja kuulimme aiheesta asiantuntijan luennon, jonka hän piti yli 500 vuotta vanhan, toden näköisen navetan kiviseinän jäännöksen päällä seisten. Talon historiaa on säilynyt kirjallisena 1400 -luvulta asti.
Kyseessä oli 500 -luvulla viimeksi virallisesti asuttu jämsänkoskelaisen Patalan talon kaukainen erätalo, jossa silloin oli vakituisia asukkaita, tavallisesti varsinaisen talon isännän veli tai muu lähisukulainen. Tässä erätalossa on navetan koosta päätellen talvehtinut 2 tai 3 lehmää, navetan vieressä on pienemmän rakennuksen kiviset jäänteet. Siihen on mahtunut pari kolme sikaa tai lammasta. Kun erätalo jäi asumattomaksi 1500 -luvun tienoilla, sen maat siirtyivät Ruotsin valtiolle. Muutamia satoja vuosia myöhemmin, muistaakseni Krimin sodan aikaan, siinä on perimätiedon mukaan majaillut muuan sotapakolainen. Taloa ja sen historiaa esitteli Keski-Suomen museon arkeologi Miikka Kumpulainen.
Kiertomme jatkui Kotajärven itäpuolitse Peuran Polulle, jossa ihmettelimme jälleen kerran Kirves -Heikin uskomatonta saavutusta, kiviseen maastoon käsityövälineillä kaivamaa, Kotajärven ja Kuivajärven välisen kannaksen katkaisevaa kanavaa. Hänen tarkoituksensa oli saada Kotajärven pohjasta lehmilleen heinämaata, mutta järven pohja osoittautui siihen tarkoitukseen liian kiviseksi. Hetken kanavan tienoillam levättyämme palasimme Kotajärven länsipuolitse vaelluksen alkupisteeseen, jossa meitä odotti nokipannukahvit ja mahtavat niput luontoesitteitä. Välillä tosin ihastelimme ja lepäsimme Poskeisen kämpän pihassa, paikassa jossa toiselta suunnalta näkyy Poskeinen niminen pieni järvi, ja toiselta suunnalta välkehtii metsän raoista Kotajärven vesi. Retken oppaan tehtävän hoiti luonto-opas Arto Tiainen, joka etsiessään ja suunnitellessaan Peuran poun ja Pohjoisen Keski-Suomen reitistöä yhdistävää polkua, oli rauniot löytänyt. Retkellä kiersimme Reisjärvellä sijaitsevan Kotajärven myötäpäivään. Retken lopuksi saimme juoda UPM-kymmenen asiamiehen, Reijo Jämsenin keittämät kahvit.
————————______________..
Selvästi vaativampi olin kaksi vuorokautta kestänyt Reisjärven Kansanopiston järjestämä vaelluskurssi, jossa vaelsimme Lestijärven Korsukylässä vietetyn yön jälkeen Peuran Polkua kävellen Perhon ja Kinnulan rajalle. Matkaa kertyi parisen kymmentä kilometriä, josta enimmän osan kuljimme lauantain aikana, välillä ruoka- ja lepotaukoja pitäen. Ohjelmaan kuului vaelluksen ohella omatoiminen ruoan ja kahvin valmistus ja tietysti siihen kuuluvat ruokailut.
Ennen lähtöä Korsukylästä seurasimme tulen tekoa tulusrautaa, kvartsilohkaretta, taulaa ja lastusytykettä käyttäen. Toinen yö majoituimme teltoissa, vaatelaavuissa ja siirrettävissä kangaskodissa Sääksjärven läheisyydessä. Sitä iltaa ja yötä muistellen kirjoitin tunnelmista kurssin jälkeen muutamia säkeitä:
Minä näin tähtitaivaan ylläni perjantain iltana, lauantaina ei tähtiä näkynyt, mutta eräänlaista kotikolounta näin luonnossa lauantain iltana. Kymmeniä nuoria ja muutamia meitä vanhempia yhteisen nuotion ympärillä. Valmistimme ja söimme ruokaa, ihailimme nuotiota illan pimetessä ja lettujen paistuessa pienemmän nuotion lämmössä. Maistuivatkin tosi hyviltä, kun pitkän odotuksen jälkeen sain oman osuuteni.
Kaiken kruunasi nuorten äänten laulut vanhempien äänten säestyksellä. Oli lohdullista ja hienoa kuultavaa. Illan päätteeksi nukkumaan salaperäiseen paikkaan, kiviseen maastoon, suureen teltaan, josta oli vaikea löytää tasaista selän sijaa. Hyvin se pimeä yö kuitenkin sujui, vaikka jouduin sen viettämään ilman pientäkään valoa,koska olin kätkenyt taskulamppuni niin hyvin, että löysin sen vasta kirkkaan aamun auringon noustua valaisemaa.