Naapurinvaara

Kes 11. 2009 - taavetti

Alussa oletin tämän Katinkullan olevan Naapurivaaralla, koska tien viitoitus osoitti sellaisen suuntaan. Tämän päivän auttoilukierroksella havaitsin, ettei niin olekaan. Kun nyt tarkemmin asiaa mietin, eihän tässä mitään vaaraa olekaan, pelkkä loivarinteinen mäki vain. Naapurivaara on tästä mutama kilometri Jormuan suuntaan, tie sinne erkanee Jormuan tiestä. Kävin kääntymässä ajeukierroksellani tien risteyksessä ja havaitsin nousun vaaralle melko jyrkäksi. Kiinnostaisi käydä sitäkin vaaraa vilkaisemassa, saa nyt nähdä malttaako muu joukomme sinne lähteä.
Tämän päivän kierroksen nimetty tarkoitus oli etsiä korvasienimaastoja. Pikaisella kierroksella en sellaisia löytänyt, eikä laajempaan kierrokseen ollut aikaa. Tosin nettikeskustelujen mukaan korvasienten aika on tältä alkukesältä jo ohi, eikä niitä ole joka paikkaan kasvanutkaan kuivuuden vuoksi. Tästä lähistöltä en löytänyt kuin yhden lupaavan aukon. Toisella puolen tietä se osoittautui varsinaiseksi vesihautamaaksi, josta tuskin korvasieniä löytää. Tien yläpuolella maa oli enimmäkseen savea tai savihiesua. Pari pientä kierrosta sellä kävelin ilman näköhavaintoja sienistä. Taitaa olla viisainta odottaa tattikautta, josko niitä onnistuisi löytämään.

Vielä opiston seuroista

Hei 14. 2009 - taavetti

Lauantaina olin kuulijana aamun ja päivän seuroissa, välillä pistäydyimme tyttärien perheiden asuntovaunulla heitä tervehtimässä. Iltapäivällä lähdin kotiin saunomaan, ja pääsinkin vuoroon heti saavuttuani. Saunominen jäi lyhyeksi, kun alkoi väsyttää ja vatsan seudulla tuntui kummaa puristusta. Syykin selvisi melko pian sisälle palattuani, kun melkein kaikki päivän aikana juomani mehut purkautuivat menokautta vessan pönttöön. Harvoin on tarvinnut niin päin siinä asioida, silloin oli yksi niistä harvoista, kun pahoin happamalta maistunut neste valui suustani ulos. Ajattelin hiukan neutraloida vatsan sisältöä ja join muutaman lasillisen tavallista kevytmaitoa, josta siitäkin osa tuli takaisin parin tunnin kuluttua.
Olin valmistautumassa lähtöön opistolle, ehtiäkseni ehtoolliselle, kun vaimo soitti ja kysyi, joko olen seura-alueella. Kerroin hänelle tapahtumien kulun, niin hänpä kehotti minua jäämään kotiin, että hän kyllä pääsee vävyn tai jonkun muun kyydissä, kuten lopulta pääsikin. Olin kuuliainen vaimolle ja asetuin vuoteelle, ja melkein nukkuen meni se ilta ja seuraava yökin. Sunnuntain aamuna olin taas virkeänä lähdössä seurapaikalle, missä saimmekin istua ja kuunnella loppusanoihin asti.
Eilinen maanantaipäivä meni Reisjärven seurarakennelmia purkaessa, eli olin kantamassa muutamia satoja patjoja varastoihin odottamaan seuraavaa käyttöä. Moni lapsiperhe on niillä yönsä viettänyt, asuntosoluissahan on normaalit vuoteet, joiden patjat jäivät paikalleen. Lisäpatjat niissä tiloissa ovat olleet lasten käytössä, useassa luokassa oli myös ollut majoitettuna perheitä. Helle on varattu patjat kaikille, samoin joissakin yhteismajoitustiloissa. Yllättävän paljon on ollut sisämajoittuneita, kun seurojen aikana ulkona kävellessä näyttää, että asuntovaunuja ja telttoja on niin runsaasti, ettei muuhun majoitukseen ihmisiä jäisikään.
Ensi kesänä jos voimia riittää, paikkakuntamme uskovaisilla on edessä varsinainen työvastuuvuoro. Siksihän nyt olimmekin purkamassa rakenteita, niin ensi kesänä uuden rakentamisen aikana tiedämme, minne olemme mitäkin varastoineet.

Katinkullan aamussa

« Vuokatin ajatuksia

Uusi tietokone »

Syy 13. 2009 - taavetti

Aamu Katinkullan Golfharjussa on auennut raikkaana, kevyesti läpikuultavan usvaisena. Naapuritalon etäinen pää näkyy sumun läpi vain hiukan hahmottuen.Eilen illalla sain muokatuksi viimeisen lähtövalmistelussa skannaamani vanhan tekstin, pitkähkön Juuso Runtin vuonna 1923 pitämän saarnan. Olipa monipuolista ja seikkaperäistä, mutta yksinkertaista opetusta uskon perusasioista.

Näitä Sotkamon maastoja olen katsastellut päivittäin eri puolilla kuntaa, vasta eilen osuin ilmeisesti parhaisiin sienialueisiin, vaikka sienimaastot jäivät sieltäkin vielä löytymättä, ainakaan kulkemillani alueilla oli sienisaalis vähäinen. Päivällä löysin yhden, osittain kelvollisen herkkutatin, josta jouduin poistamaan vanhentumista oireilevan pillistön. Lakin ja jalan parhaat osat paistoin päiväkahvireissulla, tuodessani ostoksilla kiertäneet sisarukset tänne. Iltapäivällä tein toisen reissun, jolla löysin toista litraa kangasrouskuja, jotka puhdistin, ryöppäsin ja suolasin. Löytyi myös yksi hyvin pieni herkkutatin alku, kovin pieni yksinään paistettavaksi. Niin se sai valitettavasti tehdä seuraa suolasienille. Toukkaantumisen oletuksessa en uskaltanut päivälöytöä jättää illalla paistettavaksi, jolloin ne olisivat menneet ilomielin samassa pannullisessa. Puolukoita lähtee mukaamme muutama litra, varmaan löydämme kotipuolesta enemmän.
Hiukan toista litraa tuli suolasieniä, paistetun tatin söin eilen illalla kokonaan. Vaimo suostui maistamaan siitä vain pari palaa, vaimon sisko kiitti ja kieltäytyi tarjouksesta. ääretön määrä, kymmeniä tai satoja, kenties tuhansia hehtaareja hiekkavaltaista kangasmaastoa jäi tyystin tutkimatta, mutta onpahan vihjeenä mahdollisille tuleville vuosille.
Perjantain iltana kävimme seuroissa parinkymmenen kilometrin päässä, melkein Kajaanin rajan tuntumassa, kuitenkin Sotkamon puolella. Pienet, tiiviit ja lämpimät kotiseurat siellä olivatkin. Toisen puhujan isä on aikanaan käynyt kodissamme muutamia kertoja. Opiskeluaikana ja sen jälkeenkin vierailin hänen kodissaan muutaman kerran. Muistelimme Mikon kanssa hetken niitä aikoja.
Avainsanat: seurat, sienet, Vuokatti