Vuokatinvaaralla

Kes 11. 2009 - taavetti

Olen vaimoni ja kahden tyttäremme tytön kanssa asuneet ja hyvin viihtyneet viime lauantaista asti täällä Katinkullan viihtyisissä maisemissa. Eilen teimme pikatutustumisen läheiseen Vuokatinvaaraan, joka useimmille on varmaan tutumpi, kuin tämä Naapurivaaran puoli. Vuokattihan on maan laajuisesti tunnettu laskettelukeskus, tämän toisen vaaran taitavat tuntea lähinnä vain täällä asuneet.
Ajoimme siis autolla muutaman kilometrin Vuokatinvaaran tien päähän. Kävelimme pikaisen lenkin, ensin läheiselle pienelle lammelle, jossa tarut kertovat hiidentyttären vieläkin asuvan. Mainittua tytärtä emme kuitenkaan nähneet keskellä kirkasta päivää. Näimme kuitenkin lammen rannalla lakan, eli hillan, lintin, muuraimen tai millä kaikilla nimillä sitä kutsutaankaan, täydessä kukassaan. Tuli siis todistetuksi se, että kasvaa ja kukkii se siellä kallioiden keskellä, marjoista en osaa väittää mitään, kun jäi kukka lähemmin tutkimatta.
Hyviä portaita ja myötämäkeen sujui laskeutuminen hyvin. Lähdin tyttöjen kanssa toisia, jyrkempiä portaita ylös. Vaimokin kipesi viitisenkymmentä metriä, lopulta hänen voimansa tuntui loppuvan, ja hän lähti houkutuksistani huolimatta takaisin lammelle. Melkein saman tasoinen nousu sieltä oli autolle, kuin mitä minulla oli jäljellä vaaran huipulle. Oma oli kuitenkin valintansa, siitä huolimatta jatkoin kiipeämistäni, ja voin vakuuttaa sen kannattaneen. Huikeat maisemat sieltä avautuivat, napsin niistä muutamia kuviakin. Helppoa oli laskeutua portaita ja myötämäkeä takaisin auton luokse. Ennen paluuta kävin katsomassa ja kuvaamassa maisemia, tien päähän rakennetulta näköaöatasanteelta.

Naapurinvaara

Kes 11. 2009 - taavetti

Alussa oletin tämän Katinkullan olevan Naapurivaaralla, koska tien viitoitus osoitti sellaisen suuntaan. Tämän päivän auttoilukierroksella havaitsin, ettei niin olekaan. Kun nyt tarkemmin asiaa mietin, eihän tässä mitään vaaraa olekaan, pelkkä loivarinteinen mäki vain. Naapurivaara on tästä mutama kilometri Jormuan suuntaan, tie sinne erkanee Jormuan tiestä. Kävin kääntymässä ajeukierroksellani tien risteyksessä ja havaitsin nousun vaaralle melko jyrkäksi. Kiinnostaisi käydä sitäkin vaaraa vilkaisemassa, saa nyt nähdä malttaako muu joukomme sinne lähteä.
Tämän päivän kierroksen nimetty tarkoitus oli etsiä korvasienimaastoja. Pikaisella kierroksella en sellaisia löytänyt, eikä laajempaan kierrokseen ollut aikaa. Tosin nettikeskustelujen mukaan korvasienten aika on tältä alkukesältä jo ohi, eikä niitä ole joka paikkaan kasvanutkaan kuivuuden vuoksi. Tästä lähistöltä en löytänyt kuin yhden lupaavan aukon. Toisella puolen tietä se osoittautui varsinaiseksi vesihautamaaksi, josta tuskin korvasieniä löytää. Tien yläpuolella maa oli enimmäkseen savea tai savihiesua. Pari pientä kierrosta sellä kävelin ilman näköhavaintoja sienistä. Taitaa olla viisainta odottaa tattikautta, josko niitä onnistuisi löytämään.

Syksyllä taas tänne

Kes 12. 2009 - taavetti

Huomenna tulee viikko täyteen täällä Vuokatin seudulla ja on edessä kotiin lähtö. Alustavasti sovimme eilen ja tänään varmistimme uuden käynnin täällä syyskuun alussa. Kysessä on Holiday glubin viikko-osakkeen ostosta. Keskiviikkona sain puhelun, jossa tiedusteltiin halukkuutta esittelyyn, samalla sovimme ajan eiliselle päivälle kello 14.00 alkavaksi. Olin ehtinyt jo viikon alkupuolella miettiä, millä tavoin näihin mökkeihin ja huoneistoihin jatkuvan saisi käytön mahdollisuuden. Esittelyssä löytyi vastaus hiljaiseen kysymykseeni. Lähelle kipurajaani viikko-osakkeen hinta meni, mutta päädyimme kuitenkin kauppaan. Tänään allekirjoitustilaisuudessa näimme hintahaarukan valintaamme osuneeseen Golfharjun osakkeisiin, ja meidän viikkoaikamme on halvimmalla ajalla, eli sesonkien ulkopuolella syyskuussa. Tämän vuoden syksyllä siis tulemme ensi kertaa kokeilemaan viikon asumista rivitalon alakerran päätyhuoneistossa.
Meille tuli eilen kiire esittelyssä ja kaupan päättämisessä, koska olin ilmoittanut kaikki meidät neljä illalla kello 18.00 alkaneeseen vesijumppaan. Pientä kiirettä pitäen sinne sentään ehdimme. ennätimme haukata välipalaakin ennen jumppaa. Piristävä ja kroppaa vahvistava kokemus, jotakin uutta, jotakin ennen koettua ohjelmaa.

Lähtö mielessä

Kes 12. 2009 - taavetti

Olen vähitellen pakannut tavaroitani, kaikki mitä en kuvittele täällä yön aikana ja aamulla tarvitsevani, on jo uudessa suuressa ja suljetussa matkalaukussani. Aamulla vien sen auton tävarakonttiin, kunhan olen loputkin tavarat pakannut kassiin, koriin tai molempiin. Sieniä en nähnyt koko viikon aikana missään, eikä nyt muutakaan kerättävää löydy. Kalastuksen alkeita virvelillä opettelin yhden vuorokauden ajan, vain arvokkaita kokemuksia sain saaliikseni. Luultavasti kotimaisemissa jatkan harrastusta, kun minulla on nyt virveli ja muutamia vieheitäkin. Ehkäpä vien verkkojakin veteen likoamaan.
Huomenna aamupuuron jälkeen on suunnitelmana pakata auto valmiiksi, käydä vielä kerran kylpylän kuohuissa. Saa sitten nähdä, missä juomme lähtökahvin, vai juommeko välillä jossakin. Kahvia meillä on enää vain aamujuomaan, eikä lähtiessä kiinnosta ostaa uutta pakettia. Siirsimme illaksi suunnitellun kylpyläkäynnin lähtöaamuun useastaskin syystä. Täällä on tänään ollut suuri, tilaa vievä yleisötilaisuus. Ihmisiä on parveillut joka puolella, autoja parkkiruudut täynnä, kymmeniä pysäköityinä pientareille ja nurmikoille. Luultavasti kylpyläkin pullistelee, vaikka enimmät vieraat lienevät symposiumissaan. Siinä tärkein syy siiheń, että lähtötunnelmaa siellä viritämme. Saammehan samalla lähteä puhtaina ja virkeinä Savoa ja kotia kohti.
Mutta kuten edellä kerroin, paikka ja maisemat viehättävät, kenties varmistamme syksyn puolukka- ja sienisaaliita näiden vaarojen läheisyydessä. On tässä mainio pysähdyspaikka Kaisan lapsuuden kotiin, Loukonvaaraankin kulkiessa.
Avainsanat: Retkeily, Vuokatti

Vuokatin ajatuksia

Syy 10. Olemme ensi kertaa kokeilemassa keväällä ostamaamme lomakylän viikko-osaketta. Joitakin ensi vaikutelmia on jo kertynyt kirjoitettavaksi.

Maanantaina tänne ajelimme Oulaisen, Murron, Muhoksen ja Paltamon kautta. Oulaisiin vein vanhan tietokoneeni tutkittavaksi, ja ammattilaisten testi vahvisti käsitykseni, että alkaa olla uuden isomman koneen vuoro. Läppärin toin tänne, olen ehtiessäni muokannut kotona skannaamiani vanhoja tekstejä. Ajatus olisi vielä siirtää kuvat kamerasta, ja tallentaa niitä ainakin CD -levylle, kenties pakattuina muistitikullekin. Niiden puuhien vuoro tulee aikanaan, jos on tullakseen. Tätä kirjoitan huoneistomme koneella, josta en ole löytänyt lainkaan kopiointi ja kuvansiirtomahdollisuutta. Muuten toimii loistavasti, voi kirjautua nettisivuillekin, jos muistaa salasanat.

Marjamaita ja sienimetsiä olen etsinyt laihoin tuloksin. Vielä niiden löytäminen odottaa aikaansa, mutta eihän täällä ollakaan urakoimassa, vaan viettämässä rentoa lomaviikkoa. Tänään tänne tuli vaimoni sisko, kävimme hakemassa junalta Kontiomäestä. Iltapäivällä katsastimme yhdessä läheisen Vuokatinvaaran, mieli olisi tehnyt pidemmällekin kävellä, mutta kyydittävät kaipasivat jo ‘mökille.’ Niin tulimme tänne majapaikkaamme Katinkultaan, huomisen aamupäivällä on ohjelmassa neuvottelu alueen edustajan kanssa. Siitä ajattelimme mennä kylpylään, ensi kerran tällä viikolla. Iltapäivälle ei ole suunnitelmia, mutta illalla on tiedossa seurat reilun kymmenen kilometrin päässä Kajaanin rajan tuntumassa, kuitenkin Sotkamon puolella. Kajaanissa olisi seuran myös lauantain ja sunnuntain iltoina, suunnitelmia niille emme ole vielä ratkaisseet.

Katinkullan aamussa

« Vuokatin ajatuksia

Uusi tietokone »

Syy 13. 2009 - taavetti

Aamu Katinkullan Golfharjussa on auennut raikkaana, kevyesti läpikuultavan usvaisena. Naapuritalon etäinen pää näkyy sumun läpi vain hiukan hahmottuen.Eilen illalla sain muokatuksi viimeisen lähtövalmistelussa skannaamani vanhan tekstin, pitkähkön Juuso Runtin vuonna 1923 pitämän saarnan. Olipa monipuolista ja seikkaperäistä, mutta yksinkertaista opetusta uskon perusasioista.

Näitä Sotkamon maastoja olen katsastellut päivittäin eri puolilla kuntaa, vasta eilen osuin ilmeisesti parhaisiin sienialueisiin, vaikka sienimaastot jäivät sieltäkin vielä löytymättä, ainakaan kulkemillani alueilla oli sienisaalis vähäinen. Päivällä löysin yhden, osittain kelvollisen herkkutatin, josta jouduin poistamaan vanhentumista oireilevan pillistön. Lakin ja jalan parhaat osat paistoin päiväkahvireissulla, tuodessani ostoksilla kiertäneet sisarukset tänne. Iltapäivällä tein toisen reissun, jolla löysin toista litraa kangasrouskuja, jotka puhdistin, ryöppäsin ja suolasin. Löytyi myös yksi hyvin pieni herkkutatin alku, kovin pieni yksinään paistettavaksi. Niin se sai valitettavasti tehdä seuraa suolasienille. Toukkaantumisen oletuksessa en uskaltanut päivälöytöä jättää illalla paistettavaksi, jolloin ne olisivat menneet ilomielin samassa pannullisessa. Puolukoita lähtee mukaamme muutama litra, varmaan löydämme kotipuolesta enemmän.
Hiukan toista litraa tuli suolasieniä, paistetun tatin söin eilen illalla kokonaan. Vaimo suostui maistamaan siitä vain pari palaa, vaimon sisko kiitti ja kieltäytyi tarjouksesta. ääretön määrä, kymmeniä tai satoja, kenties tuhansia hehtaareja hiekkavaltaista kangasmaastoa jäi tyystin tutkimatta, mutta onpahan vihjeenä mahdollisille tuleville vuosille.
Perjantain iltana kävimme seuroissa parinkymmenen kilometrin päässä, melkein Kajaanin rajan tuntumassa, kuitenkin Sotkamon puolella. Pienet, tiiviit ja lämpimät kotiseurat siellä olivatkin. Toisen puhujan isä on aikanaan käynyt kodissamme muutamia kertoja. Opiskeluaikana ja sen jälkeenkin vierailin hänen kodissaan muutaman kerran. Muistelimme Mikon kanssa hetken niitä aikoja.
Avainsanat: seurat, sienet, Vuokatti