Kyläkirjoista

Syy 10. 2013 - taavetti

Lauantaina 7.9.2013 olin mukana naapurikylässä, Pyhäjärven Hiidenkylässä kyläkirjan julkistamisen juhlassa. Pyhäjärvellä on jo muutamilla kylillä kyläkirjat, joita on koottu kylien ihmisten muistelmista, yksityisistä kokoelmista ja virallisista arkistoista kootuista papereista ja muistitiedoista. Siellä juhlassa tuli mieleeni, ettei ainakaan Muurasjärvellä ole omaa kyläkirjaa. Pitäisi olla, materiaalia on monilla ullakoilla, sitä on monen kylällä asuvan ja muualle muuttaneen mielen sopukoissa. Paljon vanhaa tietoa on kadonnut, onneksi ei sentään kaikkea. Jäljellä oleva materiaali pitäisi koota, muokata, tiivistää ja muokata. Suomen vuoden kylä valintaan sitä ei ehditä tehdä, mutta pelkkä toteutuksen aloittaminen saattaisi olla eduksi.
Joskus on kyläkirjan ajatus esitetty, Juhani Krook sen aikanaan ehdotti pitäessään kylällä Luonto- ja kotiseutupiiriä kansalaisopiston opintopiirinä. Ehdotuksen jälkeen piiri kutistui ja loppui, sitä pidän vahinkona. Uusi alku saadaan, jos jokainen syksyn pimeisiin tyhjentää ja lajittelee ullakoidensa ja komeroidensa vanhat materiaalit. Sellaista on Muurasjärvellä ennenkin tehty, ainakin hautausmaan historiaa pelasti Liisa Tiitinen aikanaan. Liisa ei sellaiseen enää pysty, mutta löytyykö Muurasjärveltä muita ahkeria liisoja ja lasseja, jotka jatkaisivat Liisan pelastustyötä. Minkä useampi toimeen tarttuu, sen varmemmin ja nopeammin syntyy tulosta.

Naapurin muisto sodan ajalta

Elo 11. 2013 - taavetti

Sotavangit olivat valittaneet, etteivät saa kunnon leipää. Lupasivat leipoa malliksi, jos löytyisi kunnon uuni. Kylän emännät lupasivat ja etsittiin Muurasjärven suurin uuni. Miehet lämmittivät sitä koko päivän, leipien noustua miehet vesittivät uunin, panivat leivät paistumaan ja lopuksi muurasivat uunin suun tiilillä ja laastilla. Yön jälkeen tiilet purettiin, ja tapauksen kertonut emäntä sanoi leipien olleen todella hyviä.
Sain vuosia sitten Kohtalajarve leivakombinat leipää, sen oletin saman kaltaiseksi ja olihan se todella hyvää. Kokeilkaa jos saatte tilaisuuden.

Moni luottovanki teki töitä eri taloissa, vaikka olivat vankeja, kulkivat melko vapaasti kylällämme. Itse en niitä muista, olin 2 tai 3 vuoden ikäinen ja asuin Pyhäjärvellä vielä silloin.
Uunin vesittäminen on sellaista, että heittivät vettä kuumaan uuniin, siitä sen talon emäntä säikähti, että nyt pilaavat heidän hyvän uuninsa. Siellä kuumassa höyryssä muurauksen takana leivät paistuivat yön aikana. Muistan lapsuudessa syöneeni mieluusti leivän kuoret, se Leivakombinatin leipä oli läpeensä sellaista kuin kotileipämme kuori. Vesihöyry uunissa hautoi paistuvia leipiä ja esti niiden palamisen.