Kävin reilun kymmenen kilometrin päässä kuvaamassa retkimaastojani,
tulipa taas koetuksi sekä miellyttäviä, että vähemmän mukavia asioita.
Sivusta kohtasin todellisen onnettomuudenkin, vaikka itse tapahtumaa en
nähnytkään.
Kohta kun olin lähtenyt tieltä polulle, halusin napsaista muutaman
kuvan alueella olevista entisten tervanpolttajien tekosista, kun he
olivat tervan toivossa kuorineet mäntyjä tyven toiselta sivulta. Sinänsä
on kulttuuriteko Peuran Polun vastuullisilta, että ovat pienen alueen
vanhaa tervakulttuuria säilyttäneet. Siinä katsellessani kuului kevään
ensi käki kukkumassa, siis senkin puoleen kesä ilmoitti tulostaan.
Kun olin valmis ensimmäiseen kuvaani, ilmoitti kamera, että paristot on
vaihdettava. Niinpä tietysti juuri, kun olen parhaassa kuvausvireessä.
Ei siinä muu auttanut, kuin vaihtamaan. Kokeilin kuitenkin muutamia
epävarmoja akkuja, että tietäisin laittaa ne lataukseen. Siinä kumarassa
äheltäessäni vilkaisin välillä ylös ja eikö siinä seisokin
vuosikymmenien aikana tutuksi tullut ystävä. Hämmästyin yllätystä
totaalisesti ja akkupurkki kääntyi ylösalaisin ja akut tietysti
sammalikon sekaan sikin sokin. Siinäpä olikin Heikille selittämistä,
miksi minä niitä maasta kerään ja miten ne ovat sinne joutuneet. Selvisi
asia lopulta, sain tyhjät akut omaan purkkiin, täydet kameraan ja omaan
purkkiinsa. Otimme siinä vielä kuvat toisistamme, minä omallani ja
Heikki omalla kamerallaan.
Juttelimme hetken niitä, näitä ja kuulumisia, kohta jatkoimme matkaa
tahoillemme, Heikki kotiinsa, minä sinne, mistä Heikki oli tullut, eli
Raatejärven autiotuvalle. Matkan puolessa välissä tuli vastaani kaksi
nuorta miestä selvässä tuiterissa, kovasti tupakkaa kerjättyään ja sen
puutetta äristyään he jatkoivat matkaa kylälle päin.
Tuvalla vallitsi sekä hieno kevätillan rauha, että vanhassa tuvassa
melkoinen meteli, kun joku tekninen soitin siellä toisti joskus levylle
tallennettua kappaletta. Vanhan tuvan ympärillä oli hujan hajan väkevän
viinin pulloja merkkinä päivän aikana pidetystä juhlinnasta. En
viitsinyt katsoa sisälle vanhaan tupaan, kuvasin vain nopeasti
rakennuksia ja ympäristöä ja lähdin paluumatkalle. Napsaisin muutaman
kuvan järvestä paluumatkalla, poikkesin kuvaamassa Koukkusen
leiripaikan, ja palasin takaisin autolleni.
Kotimatkalla kohtasin sen ikävän puoleisen yllätyksen. Muutaman
kilometrin päässä Kuivajärvestä oli poliisiauto ja muutamia muitakin
autoja tiellä. Useita poliiseja ja autot olivat tien tukkona ja yksi
poliiseista pysäytti minut. Arvelin kyseessä olevan ratsian, mutta yksi
poliiseista tulikin ‘kuulustelemaan’ minua, eikä hänellä muuta
kysyttävää ollut, kuin olinko nähnyt ketään tulevaksi vastaani tiellä.
En pystynyt muistamaan ketään tulleeksi, vaikka vain muutaman kilometrin
olin tietä ajanut, olin niin keskittyneesti kuunnellut laulua
autoradion soittimesta.
Muutaman kerran tiukkasin saadakseni selville, mistä mahtoi olla
kysymys ja olisiko minun pitänyt katsoa vanhaan autiotupaan sisälle, kun
kuulin heidän keskustelevan haavoittuneesta ja mahdollisesta
tappelustakin. Joku mainitsi Heikin olevan Kuivajärven tuvalla, mutta
tiesin kertoa hänen palanneen jo kotiinsa, ilmeisesti siellä vallinnutta
juhlintaa vierastaen. Lopulta sain tietää erään miehen ajaneen takaa
päin traktorin peräkärryn alle ja ilmeisesti loukkaantuneen, mutta avun
tultua paikalle oli ehtinyt häipyä. Vain hänen kaverinsa oli
kolaripaikalla, eikä tiennyt kertoa kuljettajan häipymisestä mitään.
Lopulta pääsin lähtemään, vastaamme tuli ambulanssi, josta yksi nuori
mies tuli ulos ja lähti poliisien mukana heidän autoonsa. Minä ajelin
kotiini ihmetellen tapahtumia itsekseni, enkä tilanteen jatkosta tiedä
mitään. Sitä voi vain arvailla, mutta hyvilläni olen, että itse olen
välttynyt alkoholin ongelmilta.
Eilen kävin uudella kuvausreissulla hiukan kauempana, eikä siitä
jäänyt ihmeemmin kommentoitavaa, mukava reissu oli kaikkineen. Nyt
olenkin kopioinut kaikki entiseen blogini kirjoitukset tänne, joten
tämän jälkeen kirjoitetut ovat asiaa suoraan tänne. Jäljellä on vielä
sivujen ja linkkien siirto, mutta ne ovat asia erikseen.
