Siirtourakka

Entisen blogini palvelu lopettaa, siksi avasin tänne uuden blogin, tämän Pajan eteinen. Sillä nimellä oli blogini bloggerissa, saman nimen halusin tänne bloggeriinkin.Oli melkoinen urakka siirtää viestit yksitellen blogituksesta bloggeriin, mutta kohta se on tehty. Tarkistan vielä, onko välistä jäänyt jotakin tärkeää siirtämättä ja harkinnan mukaan siirrän nekin. Aivan yhtä monta ei tullut tänne bloggeriin kuin oli blgituksessa. Muutamia saman aiheen viestejä olen yhdistänyt, ehkä jotain olen jättänyt pois, mutta katson kohta, miten niiden kanssa menettelen,

Blogituksen softa alkoi keskiviikon iltana epäillä minua robotiksi, kun olin yhden päivän aikana julkaissut kymmmeniä päivityksiä. Tänä aamuna ilmeni salasanaongelmaa, kun softa pyrki sähköpostiin eikä suoostunut avaamaan tätä bloggerin päivitystä ja editoria. Palautuksella ja salasanan vaihdolla selvisin siitäkin ja olen ehkä pari tuntia siirrellyt viestejä. Minulla on samaan aikaan avoinna kaksi välilehteä, kopioin toisesta tekstin ja liitän sen sitten tänne bloggeriin. Joitakin säätöjä ja tarkistuksia olen tehnyt samalla.

 Nyt olisi vielä jäljellä staattisten sivujen siirtäminen ja varsinaisten kotisivujen uuden paikan etsintä, ku niidenkin palvelu loppuu. Samaan palvelun loppumiseen liittyy myös kolmen seuraamani foorumin loppu ja siirto uuteen osoitteeseen. Onneksi minun ei tarvitse niissä ahkeroida, enhän osaisikaan.

facebook ja suksiboksi

Tam 31. 2010 - taavetti Muokkaa |

Pitihän siihen minunkin liittyä! Oikeastaan ei toki olisi tarvinnut, mutta kun kehotuksia ja pyyntöjä ystäviltä tuli tihenevään tahtiin, alistuin lopulta ja liityin. Sitten se tulva vasta alkoi, muutamalla ensi käynnillä satoi satamalla vihjeitä uusista kavereista, jotka joko itse tarjoutuivat, suosittelivat kavereitaan tai molempia. Niin alkoi sähköpostin tulevien laatikko täyttyä uusien kavereiden ilmoituksista. En tosiaan ole tullut ajatelleeksi, että minulle löytyy niin runsaasti kavereita, kuin mitä todeksi osoittautui. Nyt on uusien kavereiden tulva hiljennyt, ei kuitenkaan tyystin sammunut, sillä tiedän niitä vielä riittävän, eivätkä kaikki ystäväni ole koskaan rekisteröityneet, saati että he kaikki olisivat kuulleetkaan moisesta.
Aluksi ajattelin, etten itse pyydä kavereita, vaan annan heidän olla aloitteellisia. Kun tuttuja nimiä tuli eteen, en kuitenkaan malttanut, vaan klikkasin heille kutsuja. Se kun on niin äärettömän helppoa. Yksi vihje oli näiden blogien ryhmä, jossa olen pari kertaa saanut vaihtaa kokemuksia ja saanut tietoa päivityksistä. Muutamaan muuhunkin ryhmään olen innostunut liittymään, olkoon ne kuitenkin tässä kertomatta.

Hel 12. 2010 - taavetti Muokkaa |

Ajoittain olen sellaisesta haaveillut, keväällä Vuokattiin mennessä Lapinlahden -Iisalmen seudulla tosi mielessä etsinkin. Katsoimme erästä käytettyä, auton katolle sijoitettavaa kuljetuslaatikkoa. Halvan hinnan puolesta teki mieli se ostaa, hankalan kiinnityksen vuoksi päätös siirtyi. Iisalmesta katsoin uusia bokseja, hinta hirvitti ja siksi jäi ostopäätös tekemättä.
Viime sunnuntaina olimme taas Lapinlahdella, tällä kerralla Savo - Karjala alueen seurakuntapäivillä. Sieltä olisi asiaa runsaasti muisteltavaksi, ei vaan hatara pää anna mitään asiallista kirjoitettavaa. Maanantaina kotimatkalla poikkesin Haapajärven ABC asemalle ostamaan jäätymisen estoa takaluukun tiivisteisiin, Kaisan jätin ostoksille läheiseen K -kauppaan. Vaimoa hakiessani havaitsin kaupan eteisessä ilmoituksen myytävästä suksiboksista, eikä hintakaan hirvittänyt. Niinpä esitin vaimolle, että käydään katsomassa, ei kai katsominen paljoa maksa.
Niin siitä ensin soitin, sain ajo-ohjeen, eikä sinne Asemakadulle paljoa matkaa ollutkaan. Ystävällinen mies lähti esittelemään boksia läheiselle verstaalleen. Aivan uusi, musta boksi loisti tehtaan muoviin pakattuna. Miehen poika oli voittanut sen makeisvalmistajan tuotearpajaisissa, Ylivieskan Kärkkäisellä, kun heillä itsellään on vain korkeita autoja, joiden katolla boäksin käyttö on hankalaa, kaiken lisäksi tarpeetonta, niin olivat päättäneet myydä sen, jos ostaja löytyy. Poika oli määritellyt hinnan.
Kun ystävällinen mies alkoi auttamaan ensin kattotelineiden kiinnitystä ja sitten itse boksin, niin lähti se kaipaamani laatikko mukaamme. Rahat kävin hakemassa pankin seinästä ja maksoin ne pojan omaan käteen. Boksin laadusta ja tasosta en osaa sanoa, mutta eiköhän se ainakin muutaman vuoden kestäne. Sille löytyi käyttöä yllättävän pian, kun tyttären perheen autosta oli laturi pettänyt, niin saivat meidän automme, kun tytär käytti lapsiaan kirkonkylän koululla hiihtokilpailemassa. Oli suksille valmiina sopiva kuljetuspaikka.
Avainsanat: boksi, matka, sukset

Kissojen kisailua

Tam 2. 2009 - taavetti

Tämän voisi alkuasetelman perusteella sijoittaa tietokoneita internetiä käsittelevään osastoon, mutta asian ratkettua se kuitenkin kuuluu tänne lemmikkien puolelle.

Minulla on syksystä alkaen ollut kaksi tietokonetta, tämä uusi läppäri ja se vanha jota olen vuosikaudet käyttänyt. Vanhaa hidasta käytän enää lähinnä kirjoittaessa ja silloin tällöin päivitysten vuoksi. Kun aamulla suljin yhteyden vanhasta, saadakseni tämän uuden lankayhteyteen, niin eipä yhteyttä löytynytkään. Langatonta en ole hankkinut vielä, sillä nopeaa ei tänne vielä saa.
Käynnistin vian selvityksen, tarkistin johtojen kiinnitykset, käynnistin vanhan koneen uudelleen, koska epäilin operaattorilla olevan jotakin häiriötä, jonka mahdollisuuden halusin sulkea pois. Vasta sitten tuli mieleen tarkistaa modeemin ja seinärasian välinen johto, ja se olikin poikki useasta kohdasta. Onneksi on useita liitosjohtoja tallessa vuosien takaisten puhelinostojen jäljiltä, uusi johto modeemille ja kohta alkoi yhteys toimia entiseen malliin.

Lopuksi se lemmikkien osuus. Noin kuukausi sitten toi vaimoni kissan pennun ja tyttäreni vei toisen samasta pentueesta. Kyläilyjemme aikoina ne ovat hoidossa vuoroin kotona olevan luona. Kun tyttären perhe on nyt sukuloimassa muutaman päivän, ovat molemmat pennut täällä, ja nehän temmeltävät. Niille ei riitä toisensa eikä ne lukuisat narut ja kerät, joita olisi käytettävissä. Viime yönä olivat löytäneet ohuet liitäntäjohdot ja seurauksen siitä olen jo kertonut.
Kolmisen viikkoa sitten oli oma kissamme onnistunut katkaisemaan sisä ja ulkolämpömittarista ulos anturille vievän yhdysjohdon. Saa nähdä mikä johto on seuraavana katkaisuvuorossa. Tuossa nyt oma Toopemme kehrää tyytyväisenä lämpöpatterin vieressä, täytyyhän sitä siinä silittää välillä, eihän se ymmärrä pahaa tehneensä ja ajan oloon varmaan kujeet vähenevät. Tyttären Viiru lepää onnellisena keinutuolissa, oppineeko vielä keinumaan. 

Vanha adjektiivikertomus

Elo 2. 2008 taavetti

Löysin vanhan koneeni uumenista vanhan, joskus sinne kätkemäni adjektiivikertomuksen, lisäänpä sen blogini sivuksi ja ystävieni iloksi tänne.

Outo eläinlääkintäkeikka

Olin juuri palannut kotiin limaiselta työmatkaltani, olin hyljeksittävän väsynyt ja tarkoitus oli viekkaasti päästä kelmeään vuoteeseeni nukkumaan. Olin juuri täyttänyt säästeliään praktiikka laukkuni, kun yllättäen puhelin soi juhlallisesti, vaatien vastaamista. Tartuin säälittävästi luuriin ja kuulin juonittelevan selostuksen, jollaista en kuuna kullan kitsaana ollut uskonut koskaan kuulevani.

Sieltä soitti ilahtunut ystäväni, kiivas ystäväni lukion ajoilta ja kertoi älykkään tarinan. Joku laiska kettu kuulemma tarvitsee apua ja pyöreästi sittenkin alakuloisen pian. Se hatara kettu oli pyytänyt soittamaan ilmeikkäälle eläinlääkärille ja inahteleva ystävä muisti arvoituksellisena minut, olinhan pari kuukautta sitten myöhäisesti valmistunut ja aloittanut ensimmäisessä ruoanlaittotaitoisessa työpaikassani.

Mitäs sinä, laulavaisesti puen matkavaatteet ylle ja matkaan hiljaisella auton rämälläni. Ei ollut vielä ailahtelevaisen varat riittäneet mököttävämpään. Sukelsin örisevällä kulkineellani märisevään yöhön ja jännitin mitä kaltevaa eteeni tulisikaan. Avautuikin lopulta kultainen näky, keskellä sipisevän metsän aukeaa, jonka laidalla säikkyvä ystäväni odotti säälittävästi minua.

Valitsin säälittävästä laukustani uusia välineitä, suoritin väliaikaisen pikatestin veren koostumuksesta. Kulmikasta tulehdusta, jonka laadun selvittämin vaatisi limaisia lisätutkimuksia. Hyljeksivän penisilliini kuurin uskalsin kuitenkin aloittaa kelmeästi. Annostelin viekkaan ensimmäisen erän, jonka ruiskutin säästeliääseen kettuun. Ystäväni huoleksi jätin seuraavien juhlallisten annosten ruiskuttamisen. Oli tosiaan säälittävä ja juonitteleva työkeikka.

Uusi tietokone

Syy 15. 2009 - taavetti

Innostuin aloittamaan maanantaina ostamani uuden tietokoneen kokoamista, ja niin se vähitellen tuli kokeilukuntoon. Nyt kirjoitan uuden koneen yhteydellä tätä merkintää. Mukavasti yhteys toimii, mutta voimakas puhaltimen tohina häiritsee. Täytyy miettiä, voiko koneen sijoittaa muualle, kun näytön taakse kirjoituspöydälle.
Maanantaina Vuokatista palatessa tämän koneen ostin, ennen tämän asennusta tyhjentelin vanhoista koneista tiedostoja. Jotakin siirsin levylle ja levykkeille, enimmät tiedot poistin tyystin.Eilen illalla ja tänä aamuna tyhjensin käytössä ollutta vanhaa konetta, sen aion antaa tyttäreni lasten käyttöön kirjoituskoneeksi. Vanhimman tarkastin ja tyhjensin tänään illansuussa, se ilmeisesti joutaa romutettavaksi, vaikka hyvin vielä toimiikin. Muuten se on vanha ja vanhan tosi aikainen. Käyttis vuoden 1995 mallia, ei laajakaistayhteyttä eikä muita hienouksia. Sillä olen kuitenkin ensi internet kokemukseni minuuttihinnalla hankkinut. Korkeat puhelinlaskut panivat miettimään isompaa konetta. Nyt astuin siis hiukan suurempiin luokkiin, kuin alkuun oli tarkoituskaan.