Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhla. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. lokakuuta 2013

Kiireistä joulukuuta

Tai miksei vähemmän kiireistä, mutta ainakin kuukausi alkoi tohinalla, neljänä peräkkäisenä päivänä oli joku meno, kiireimpänä kaksikin. Sunnuntaina, toisena päivänä olimme seuroissa paikallisella Rauhanyhdistyksellä. Maanantai taisi olla kotipäivä, mutta tiistaina kiirehdimme Haapajärven Rauhanyhdistykselle. Siellä oli Kallion leirikeskuksen tukialueen vanhuksille järjestetty jouluateria ja juhla. Mainion aterian jälkeen nautimme monipuolisesta ohjelmasta, jossa oli lauluja ja yksi huumoriruno yli 90 vuotta vanhan miehen esittämänä. Pastori Janne Isomaa puheessa meitä rohkaistiin, lohdutettiin uskon tiellä, myös kutsu kuului evankeliumin hengessä asiaan.
Olisi ollut kiintoisaa poiketa kylässä siellä, mutta piti kiirehtiä kotiin ja illaksi taloyhtiömme kokoukseen.  Keskiviikkona oli omalla Rauhanyhdistyksellämme toisaalta hauska, toisaalta myös hengellisesti virkistävä ilta. Kinnulasta saapui iso autolasti vieraaksemme, yhteiselle jouluaterialle ja sen jälkeen nauttimaan toistemme seurasta ja ystävien esittämistä ohjelmista. Välillä nauruhermojamme kutkuteltiin todella, välillä saimme rauhoittua hartaamman ohjelman, runojen ja musiikkiesitysten parissa. Iltamyöhällä hiljennyimme vielä iltahartauteen.
Suomen itsenäisyyspäivän aamupuolella suuntasin auton keulan kohti Savoa, siellä oli suvun nuorimman kastetilaisuus. Pieni harras hetki sekin, saimme kuulla suvun nuorimman nimen, Kasperi Matias.

Syntymäpäiviä ja jouluajan juhlia

Kävin lauantaina vaimoni veljen 70 -vuotispäivillä Taivalkoskella. Ajoimme vaimoni ja sisarensa kanssa heidän veljensä luokse Siikajoelle, josta lauantaina päiväkäyntinä Koillismaalla. Mukavaa siellä oli vaimon sukua nähdä ja jutella heidän kanssaan. Sukulaisia oli saapunut eri alueilta pohjoisesta Suomesta.
Muutamat lapsistani viettävät syntymäpäiväänsä syksyllä, kolme heistä lokakuussa. Oma syntymäpäiväni on joulukuun alussa, lapseni haluavat juhlia paikallisessa vanhassa pappilassa. Toivottavasti kaikki lapseni ja enemmistö heidän lapsistaan ja muusta suvusta pääsee paikalle. Minunkin on tarkoitus päästä 70 vuotiaan miehen ikään, enkä suinkaan halua juhlia vanhuuttani, vaan juhlia ja muistella elämäni vaiheita.t monipuolisesti. Tyttäreni on varannut vanhan pappilan lisäksi pihassa olevan kotakatoksen, jossa on mahdollisuus viettää iltaa juhlan jälkeen keskustellen ja makkaroita grillaten.
Aivan ennen joulua on myös vaimoni syntymäpäivä.



Joulu itsessään on juhla, mutta on joulun seutu monenlaisten juhlien aikaakin. Monet juhlivat vain joulua, vaikka todellinen juhlittava ja juhlinnan aihe on se Joulun lapsi, jonka syntymän muistoksi joulua vietämme. Lauantai-iltana vietetyssä Rauhanyhdistyksen joulujuhlassa se tärkein oli esillä kaikissa ohjelmissa, mutta myös juhlijoiden mielissä ja sydämissä. Kiitollisena rukoillen kuuntelin leikit, laulut, runot ja lopuksi kuullun seurapuheenkin.
Sunnuntain iltana täyttyi seurakuntamme vanha pääkirkko melkein jokaista istuinsijaa myöten, kun paikallisen seurakunnan jäsenet ja ystävät olivat tulleet sinne laulamaan ja kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Hienosti juonnettu laulujen jakso meni komeasti kanttorimme säestäessä uruilla. Melkein kaikki lauletut laulut olivat vanhoja tuttuja, mutta mahtui joukkoon yksi uusikin laulu. Kun kanttori soitti sävelmän kahdesti läpi, alkoi kolmannella kerralla itse laulaa, yhtyi kirkon täysi laulajia pian mukaan, ja vaikka sävel oli ilmeisen outo, löytyi yhteinen sävel ja sointi melko pian.
Tänään oli samassa kirkossa kaikkien Pihtiputaan seurakunnan toimintayksiköiden yhteinen joulujuhla. Osansa siinä esittivät niin paikallisen työkeskuksen ryhmän kuin kaikkein pienimpien, eli päiväkerholaisten ohjelmaa, sekä monien muiden piirien osuudet. Näyttävimmän ja pisimmän osuuden esittivät nuorten ryhmät ja kolme seurakunnan kuoroa yhdessä. Lasten Raamatun luennan ja heijastettujen kuvien havainnollistaman ohjelmakokonaisuuden kruunasi kolmen eri kuoron laulut eri lehtereillä esitettynä.  Avanti -kuoro lauloi tien ja seurakuntasalin puoleisella lehterillä. Kirkkokuoro sen vastakkaiselta ja lapsikuoro Laulavat Nuotit urkulehterillä. Kanttori johti niitä kaikkia urkulehterin laidalta, josta johtaminen onnistui hyvin. Hieno oivallus sellainen, jollaiseen kohtasin nyt ensi kerran. Jokainen kuoro sai laulaa useita lauluja juhlan aikana.
Juhlan jälkeen oli järjestetty kahvitus seurakuntakoti Sallilaan ja joulupolku kirkon ympäristöön. Polun kierrossa ensimmäisenä saimme kirjoittaa nimenne veroluetteloon, siis aivan todella kirjoittaa lyijykynällä paperiin. Kysyä majapaikkaa Marian ja Joosefin tavoin ja tulla torjutuksi kahdesta paikasta. Joosef, Maria löytyivät tallista ja lapsi seimestä heidän luotaan. Saimme kohdata enkeleitä tapulin portailla paimenten luona, kuulla lapsikuoroenkeleiden laulua Jumalan ylistykseksi. Viimeisenä oli seurakuntakeskuksen alakerrassa ohjattu askartelu, jossa haluavat saivat koota enkeliriipuksen itselleen tai lahjaksi jollekin.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Itsenäisyyspäivänä


Viime vuonna olimme kuntamme järjestämässä itsenäisyyden 90 -vuotisjuhlassa, tämä itsenäiayyapäivä sujahti aivan kotimaisemissa. Mieli kyllä teki mennä kyläkirkkomme jumalanpalvelukseen kello kymmeneksi, mutta niin tuntui olo väsyneeltä kahden pitkään istutun illan jälkeen, ettei ajan koittaessa jaksamista vaikuttanut riittävän. Niin sujahti päiväsydän kotona radiota kuunnellen ja internet sivuja selaten.
Kävimme sentään hautausmaalla sytyttämässä kynttilät isäni ja veljieni haudoille. Samalla katsoimme kirkossa  tänään siunatun ja sankarihautaan sen jälkeen lasketun jatkosodan sankarivainajan hautaa ja sille laskettuja havuseppeleitä ja omaisten kukkalaitteita. Kauan on sen miehen luut viipyneet Talin ankaran taistelun tantereella, ennen kuin ne uhrautuneiden etsijöiden työn tuloksena löydettiin ja saatettiin kotikylän multaan. Uusi sankarivainajan laattakin oli tuotu, ja odotti myöhempää sijoittamista paikalleen. Olisi ollut kovin kiintoisaa olla paikalla ensimäisessä sankarivainajan siunaustilaisuudessa ja hautaan laskemisessa, johon mahdollisuus oli tarjolla. Voin syyttää vain osittain laiskuuttani ja sen ilmenemistä väsymyksenä, ettei tilaisuutta tullut käytetyksi.
Kauniisti loistivat kynttilät haudoilla, erityisen vaikuttava oli nsankarihautojen alue kynttilöidesä loistossa.